L.M. Montgomery - Hedelmätarhan Kilmeny

L.M. Montgomery - Hedelmätarhan Kilmeny, (Kilmeny of the Orchard), Minerva, 184s. 

"Valkoisena kukkivan syreenin alla oli vanha huojuva puupenkki. Penkillä istui tyttö, joka soitti viulua. Hänen katseensa oli kiinnittynyt kaukaiseen taivaanrantaan eikä hän nähnyt Ericiä. Jonkin aikaa Eric seisoi siinä ja katseli häntä. Hienoipia yksityiskohtiaan myöten tytön kuva piirtyi Ericin muistojen kirjaan eikä pyyhkiytynyt sieltä koskaan."

Hedelmätarhan Kilmeny on rakkaustarina 24 -vuotiaasta opettajasta Ericistä ja mykästä Kilmenystä, jotka kohtaavat sattumalta syrjäisessä ja hylätyssä hedelmätarhassa. 

Eric on ehkä vähän liian täydellinen ollakseen totta; menestyneen liikemiehen poika, siunattu hyvällä ulkomuodolla ja moraalilla ja hänen menestyksensä collegessa on myös ollut erinomaista. Erick päätyy Prinssi Edwardin saarelle Lindsay -nimisen kylän tai kaupungin kouluun opettajaksi. Täällä hän kohtaa Kilmenyn, jonka kauneus tuntuu olevan vähän liiankin ilmiömäistä. 

"--Mutta hän tiesi välittömästi ja epäilemättä, että hän ei ollut ikinä nähnyt ainoatakaan tämän hedelmätarhan tytön veroista ihastuttavaa olentoa tai edes kuvitellut sellaista olevan olemassa. Tyttö oli niin täydellisen ihastuttava, että Ericin hengitys aivan salpautui ilosta."

Tarinassa luodaan hyvin arvoituksellinen ja mysteerinen ilmapiiri Kilmeny Gordonin mykkyyden salaisuudelle, joka juontaa juurensa syvältä suvun menneisyydestä. Kuitenkin loppuratkaisu tuntuu olevan melko laimea tähän nähden, mitä alussa ehkä tarinalta odottikaan. 

Hedelmätarhan Kilmeny on julkaistu vuonna 1910 julkaistu kirjailijan kolmas romaani Annan nuoruusvuodet ja Anna ystävämme -teoksien jälkeen. Hedelmätarhan Kilmeny on melko poikkeavaa tuotantoa Montgomeryltä, koska se on kirjoitettu pojan, Eric Marshallin näkökulmasta. Kirja on myös tarkoitettu psykologiseksi rakkaustarinaksi, mutta tässä se ei mielestäni onnistu. En ehkä osaa asettaa teosta tieteellisestä näkökulmasta 1900 -luvun alun ilmapiiriin, mutta nykyään kun esimerkiksi psykosomaattisista oireista tiedetään yleisesti hyvin paljon, Kilmenyn mykkyys yhdistettynä suvun tragedioihin, tuntuu hieman naiivilta. 

Olen aikoinani kasvanut Montgomeryn Anna -kirjojen parissa enkä osaa edes laskea kuinka moneen kertaan olen ne lukenut. Edelleenkin Anna- kirjat ovat vertaistaan vailla. Hedelmätarhan Kilmenyä ei kannata edes lähteä vertaamaan näihin, se on hieman oma lukunsa. Tarina jää hieman ohueksi ja henkilöhahmot ovat hieman ylihohtoisia. Sinällään tarina on kuitenkin viehättävä ja siinä on kuitenkin aivan Montgomeryn tunnelmaa ja se vie lukijan jälleen ihanalle, sadunomaiselle Prinssi Edwardin saarelle!

Jokseenkin edelleenkin itseäni raivostuttaa kuinka huonoa Montgomeryn tuotannon suomentaminen voi olla. Edelleenkin vasta näitä 1900- luvun alussa alkuperäiskielellä julkaistuja kirjoja julkaistaan ensimmäisen kerran suomeksi. Nyt on kuitenkin jo hei eletään 2010 -lukua! Itsestäni vielä tuntuu, ettei näihin Montgomerylle uskollisiin lukijoihin voi olla törmäämättä! Lisäksi joitakin Montgomeryn teoksia on suomennetty lyhennettyinä. Tulevaisuuden projektiksi otankin lukea ennen kaikkea Anna -sarja alkuperäiskielellä niin näkee mitä kaikkea olenkaan missannut Annan elämästä! Ehkäpä rupean tästä lähtien toivomaan vaikka lahjaksi näitä alkuperäisikielisiä, kovakantisia Anna -kirjoja! Nyt olen saamassa käsiini Montgomeryn ensimmäistä osaa hänen päiväkirjoistaan, joita ei ole -tietenkään- myöskään suomennettu. 

Kokonaisarvosana: 6