Dan
Brownin kuudes romaani tuo taas Robert Langdonin, Harvardin yliopiston
symbologian professorin keskelle jännitystä. Brownin kirjat pyörivät yleensä
jonkin historiallisen ilmiön yhteydessä sekoittaen mielenkiintoisesti faktaa ja
fiktiota. Näin siis tälläkin kertaa. Siinä missä Da Vinci koodi pyöri Graalin
maljan ja Da Vincin maalauksen Mona Lisan sekä Viimeinen ehtoollinen freskon
ympärillä niin Inferno pyörii Dante Alighierin Jumalaisen näytelmän ympärillä,
joka kertoo Danten tekemästä matkasta helvetin ja kiirastulen kautta
taivaaseen. Kirja tuo esille myös taitelijoita, jotka ovat insipiroituneet
taiteessaan Danten tekstistä, kuten esimerkiksi Botticelli.
Botticelli: La Carte de l'Enfer
Kirja
lähtee melko nopeatempoisesti heti liikkeelle ja toimintaa ei säästellä kirjan
ensimmäisillä sivuilla. Robert Langdon herää sairaalasta eikä muista kahden
edellisen päivän tapahtumista yhtään mitään. Kuitenkin Langdonin olisi
ensiarvoisen tärkeää muistaa nämä tapahtumat – onhan kyse jälleen vähintäänkin
elämästä ja kuolemasta. Kirja etenee pitäen mielestäni lukijan hyvin
otteessaan. Välillä tuntuu, että Infernoa luettaessa pitäisi pitää Wikipediaa
iPadillä vieressä auki: jotkut yksityiskohdat menevät hieman ohi ja Langdonin
päättelyssä pysyisi ehkä paremmin perässä kun näkisi kirjassa mainitut
maalaukset ellei niitä tiedä jo entuudestaan. Vähän sama juttu olli Da Vinci -koodissakin. Ellet
esimerkiksi tiennyt minkä näköinen fresko on Viimeinen ehtoollinen, mielestäni
menettää kirjasta osan. Lisäksi Danten maailma on mielenkiintoinen ja olisi
hauska tietää mitkä osat ovat todellakin historiaa ja mitkä Dan Brownin
mielikuvituksen tuotetta. Tällä asialla ei toki ole merkitystä lukunautinnon
kannalta ellei oma uteliaisuus asian tiimoilta herää sen suuremmin.
Robert
Langdon kirjat ovat kuin James Bond kirjoja – jännitystä sekä tietysti Langdon -tyttö löytyy aina. Mielestäni Inferno on hieman paluuta jälleen Da Vinci –
koodimaiseen mysteerien selvittämiseen. Loppu jättää joitakin kysymyksiä auki,
jolloin loppu jää hieman avoimeksi. En tässä kuitenkaan lähde pohtimaan näitä
tarkemmin, etten pilaa lukunautintoa niiltä jotka eivät ole vielä kirjaa
lukeneet. Inferno on mielestäni jälleen ehdottomasti lukemisen arvoinen ja
Brown todistaa jälleen Infernossakin olevansa hyvä rakentamaan jännitystä ja
pitämään sitä taidokkaasti myös yllä. Edelliseen Dan Brownin kirjoittamaan
Robert Langdonin seikkailuun Kadonnut Symboli, Inferno oli mielestäni parempi
ja toi hienosti taas historian todellisia ja kuvitteellisia mysteereitä esille
sekoittaen ne herkullisesti.
”Helvetin pimeimmät paikat on varattu
niille, jotka pysyvät puolueettomina moraalisten kriisien aikana.”
Kokonaisarvosana: 8