keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Kate Atkinson: Elämä elämältä



Tiedätkö fiiliksen, kun olet lukenut jotain niin hyvää, että tämän jälkeen on vaikea tarttua enää mihinkään muuhun? 

Näin minulle kävi Atkinsonin Elämä elämältä kanssa!

Englannissa 11. helmikuuta 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmasta lastaan. Lääkäri ei pääse paikalle lumimyrskyn vuoksi ja tyttölapsi syntyy kuolleena. 

Englannissa 11. helmikuuta 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmasta lastaan. Lääkäri ehtii paikalle juuri ennen lumimyrskyä. Syntyy tyttö, Ursula. Tarina alkaa. 

Elämä elämältä leikittelee mielenkiintoisesti Ursulan elämäntarinalla ja erilaisilla vaihtoehdoilla - miten moni asia olisikaan voinut elämässä mennä toisin? Ursulankin elämä olisi voinut loppua hukkumiseen, katolta putoamiseen tai toisessa maailmansodassa pommituksessa. Teos myös pisti miettimään todella sitä miten valintamme vaikuttavatkaan elämämme kulkuun. Kuinka pienestä voikaan olla kiinni se, että päädymmekin aivan toiselle elämän polulle. Kyse voi olla hyvinkin pienestä ja arkipäiväisestä seikasta. 

Kirja leikittelee ihanasti elämäntarinalla, mutta kuitenkin unohtamatta yksittäisiä juonipolkuja. Jokainen juonipolkukin on itsessään mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu. Vastaavaa rakennetta en ole törmännyt ainakaan muissa kirjoissa. Tarina alkaa uudelleen ja mutkittelee aivan eri reittejään. 

Toisen maailmansodan miljöö on myös liikuttavasti kuvattu. Kuvaus on yllättävänkin tarkkaa ja melkein voi itse tuntea keuhkoissaan pommituksien jälkeiset pölyt. Miinuksena tässä koin kuitenkin Hitlerin tuomisen mukaan Ursulan henkilökohtaiseen elämään. Mielestäni kirja ei olisi tarvinnut mitään näin "suurta" nimeä enää mukaansa. Itse koin kirjan ajatuksen nimenomaan siihen kuinka yksittäisen ihmisen elämä voi olla niin pieni ja kuinka tähän voi monet asiat vaikuttaa. 

Henkilöhahmot on myös rakennettu hienosti. Ursulalla itsellään on pieni aavistus siitä, että hän on elänyt joskus aikaisemminkin. 

" Kaikki oli jotenkin tuttua. "Sitä sanotaan déjà-vuksi", Sylvie sanoi. "Mieli tekee tepposiaan. Mieli on pohjaton arvoitus." Ursula oli varma siitä, että hän muisti, millaista oli maata vauvana vaunuissa puun alla. "Ei", Sylvie sanoi, "ei kukaan voi muistaa mitään niin kaukaa", ja silti Ursula muisti lehdet, jotka lepattivat tuulessa kuin suuret vihreät kädet, ja hopeajäniksen, joka riippui vaunujen kuomusta ja pyöri hänen kasvojensa edessä. Sylvie huokaisi. "Sinulla on sitten vilkas mielikuvitus." Ursula ei tiennyt, oliko se kohteliaisuus, mutta oli totta, ettei hän useinkaan tiennyt, mikä oli todellista ja mikä ei. "


Tuntuu etten osaa oikeastaan edes kuvata kirjaa. Se oli hyvin omaperäinen, mutta mukaansatempaava ja se kasaantui monista mielenkiintoisista palasista! Lukeminen oli oikeata nautintoa alusta loppuun. Kirja oli kiehtova, mukaansatempaava, liikuttava.. Tähän todellakin kannattaa tarttua! 

" 'Mitä jos olisi mahdollisuus yrittää uudelleen ja uudelleen?" Teddy aprikoi, "kunnes viimein onnistuisi? Eikö se olisikin hienoa!" "Minä luulen, että se olisi uuvuttavaa." 

Tiivistettynä: 10!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

From Helsinki with love!

Olisi hienoa myös jossakin vaiheessa kertoa tänne enemmän viime kesän roadtripistäkin, tuli koettua niin monia ihania asioita ja paikkoja! Kuvamateriaalia on myös hyvin runsaasti! Taidan kuitenkin aloittaa nämä kuvalliset postaukset tästä nykyisestä kotikaupungistani! Näin vähän aikaa Helsingissä asuneena olen kyllä positiviisesti yllättynyt vielä enemmän kuinka kaunis tämä kaupunki onkaan! 


 Lautalta Suomenliinnaan! 




Kruunuhaka

Hietaniemen uimaranta syyskuussa


Hietaniemen hautausmaa




Joulutoria Senaatintorilla!


Kesäranta

Helsingin sympaattisin pieni kahvila! 


Välillä kuulumisia näin kuvina! Ihana kun gradu on painossa ja on aikaa lukea, ottaa kuvia ja kirjoitella blogia! 


Stef Penney: Näkymättömät





Alkusyksyllä kirjamessuilta mukaan tarttui takatekstin perusteella Stef Penneyn Näkymättömät. Kirjailija oli minulle entuudestaan aivan tuntematon. Näkymättömät on mustalaisyhteisöön sijoittuvat mysteeri. 

Rose Janko on ollut kadoksissa 7 vuotta eikä kukaan ole häntä kaivannut. Eräänä päivänä Rosen isä päätyy kuitenkin myös mustalaistaustaisen salapoliisin toimistolle ja haluaa selvittää onko Rose enää edes elossa. Seitsemän vuotta sitten Rose avioitui karismaattisen Ivon kanssa, joka kuului kiertävään mustalaisperheeseen. Rosen katoamisesta on useita eri tarinoita eikä asiaa helpota Jankojen elämäntyylin hämäräperäisyys. 

Tarina sijoittuu 1980 -luvun Englantiin ja tarina on kerrottu kahden eri kertojan näkökulmasta. Teini-ikäinen JJ asuu Jankojen kanssa asuntovaunussa ja miettii minkälaista olisi asua oikeassa talossa. Ray taas puoliksi mustalaisena elää hyvinkin normaalia valkoisten elämää Englannissa. 

Tarina pitää hyvin otteessaan ja mysteeri yllättääkin muutamaan otteeseen. Romaanissa on kuitenkin vähän liikaa löysyyttä ja siitä olisi selkeästi pystynyt joitain tarinalinjoja poistamaan kokonaan. Lisäksi kirjan lopussa on liikaa vielä tekstiä senkin jälkeen kun kuviot alkavat selvitä. Pidän aina romaaneissa siitä että niissä on jokin tietynlainen mielenkiintoinen miljöö. Pidin tässä kovasti mustalaiskulttuurin esille tuomisesta. Jokseenkin tosin tämä jää mielestäni hieman kevyeksi ja mielestäni tähän oltaisiin voitu mennä huomattavasti syvemmällekin. 

Kaiken kaikkiaan teos ei ole nyt mitään huippulukemistoa, mutta hyvin viihdyttävä kuitenkin! 

Kokonaisarvosana: 7

lauantai 17. tammikuuta 2015

Staffan Skott: Romanovit - keisarisuvun kohtalo



Staffan Skott on ruotsalainen journalisti, joka on kirjoittanut paljon Venäjän ja Neuvostoliiton historiasta. Skottin teokseen Romanovit törmäsin sattumalta pokkarihyllyä tutkiessani. 

Kirja osoittautui kuitenkin olemaan oikea löytö! Harvoin löytää näin suorasanaisesti, mukaansatempaavasti ja kansantajuisesti kirjoitettua sukuhistoriaa. Tekstistä huomaa kirjoittajan olevan journalisti. Lisäksi kirja mielenkiintoinen, mikäli sinua kiinnostaa missä Romanovien suku menee tällä hetkellä. Suku ei todellakaan sammunut vuoden 1917 vallankumouksessa. Aikaisemmin olin lähinnä kiinnostunut viimeisen keisarin perheestä ja kohtalosta, mutta Skottin teoksen myötä paljastuikin koko suvun olevan erittäin kiehtova!

Lisäksi teosta ei ole kirjoitettu historian opukseksi lähtökohtaisestikaan. Heti alussa Skott toteaa, että kirja on tullut siinä sivussa kun hän on omasta kiinnostuksestaan tutkinut Romanovien historiaa. Hän on myös päässyt tapaamaan useita suvun jäseniä. Hän sai suukon myös Vera Konstantinovalta, suuriruhtinas  Konstantin Konstantinovitšin nuorin tytär, joka lapsena oli paljon viettänyt aikaa viimeisen tsaariperheen kanssa. 

Teoksessa pureudutaan historian aikana eläneiden Romanovien henkilöhahmoihin ja tuodaan paljon Romanoveista inhimillisiä puolia esille niin hyvässä kuin pahassakin. Lisäksi oli itselleni jopa yllättäväänkin kuinka elinvoimaisina Romanovien suku edelleen elää. Suvulla on edelleen viralliset sääntönsä ja tapansa sekä päämiehensä. Edelleenkin on tarkkaan tiedossa kuka olisi kaikkien sääntöjen mukaan Venäjän kruununperillinen ja jopa nykyäänkin suvusta on kruununperillinen omistanut elämänsä kruunun tavoitteluun sekä kruununperillisen asemassa elämiseen. Teos myös kertoo, kuinka Romanovien suku on levittäytynyt ympäri maailmaa pakonkin sanelemana vuoden 1917 alkaneiden tapahtumien jälkeen. 

Skott tekee kirjassa avoimesti ja rohkeasti kommentteja, huomioita ja johtopäätöksiä ääneen. Tämä mielestäni on yksi teoksen parhaimpia puolia. Välillä Romanovien suvun jäsenten elämään tehdään myös ironisia kommentteja tekstissä. 

Olen joitain Romanoveja käsitteleviä teoksia lukenut aikaisemminkin. Niistä lisää täällä. Kuitenkin Skott selvittää hyvin yksinkertaistaen suvun eri haaroja ja sukulaissuhteita, joten tässä on yllättävänkin helppo pysyä perässä ottaen huomioon erilaisten sukukiemurat. 

Pidin teoksesta kovasti, mutta haluan huomauttaa sen olevan mielestäni hyvin viihteellinen. Mikäli haluat tiukkaa historiallista faktaa, tämä ei ole se teos. Tämä on se teos, jos haluat tietää Romanovien suvusta nykyään sekä suvun sielunmaisemasta hieman suorasanaisesti kirjoitettuna. Skott kertoo kirjan alussa olevansa tasavallan kannattaja ja kirjassa onkin hyvin avoin henki. Romanovien heikkoudet, virheet sekä onnistumiset ja anti Venäjälle tuodaan kaikki yhtä rehellisesti esille. Teoksen myötä herää kuitenkin myös sympatiat suvulle ja myös sen vaikeilla vaiheille. Ei vain viimeisen tsaariperheen kohtalo vaan kaikilla Romanoveilla on ollut vaikeat vaiheensa. Suuri osa nuoruutensa keskellä rikkauksia eläneistä Romanoveista lopulta kuolivat suuressa köyhyydessä ja kalliit sukukorut oli pitänyt myydä kauan aikaa sitten, jotta sai edes ruokaa ja vaatteita. 

Tästä tulikin hyvin ajatusvirtaa, mutta suosittelen lämpimästi!