K. Westö - Kangastus 38

Westön uusin teos, Kangastus 38 sijoittuu 1930- luvulla ja kertoo kahden kohtalon, Matildan ja Thunen tarinan. 

Milja Matilda Wiik on konttoristina asianajaja Claes Thunen pienessä toimistossa. Rouva Wiik hoitaa kaikki tehtävänsä moitteettomasti ja on aina ajoissa, mutta hänessä on jotakin erittäin mystistä. Tämä saa Thunen uteliaaksi. Thune itse on juuri eronnut vaimostaan ja hänen kiintopisteensä on hänen työnsä sekä Keskiviikkoklubi ystäviensä kanssa, jossa käydään läpi muun muassa ajan poliittista tilannetta. 

"Kangastus./ Kangastuksia maailma täynnä. / Koko aamu ja koko hänen elämänsä tuntuivat hauraalta kangastukselta."

Teoksessa on sekoitettu mysteeriä ja kahta toisistaan poikkeavaa ja toisensa kohtaavaa elämänkohtaloa. Teoksessa onkin kaksi tarinalinjaa, jotka on nivottu melko löyhästi yhteen. Kirjassa keskitytään Matildaan ja tämän alter egoon Miljaneitiin, joka supisee piruna Matildalle vietteleviä ajatuksiaan. Tässä onkin luotu vaihtelevat henkilöhahmot rouva Wiikille sekä Claes Thunelle, joka on asianajaja, herrasmies, mutta hieman myös säälittäväksi luotu tapaus. Mies, joka menetti vaimonsa parhaalle ystävälleen ja velloo eron katkeruudessa jonkin aikaa vielä eron jälkeen. 

Katkeruuden voi mielestäni nähdä helposti kirjan yhdeksi teemoista. Matildan menneisyys luo tälle syvän katkeruuden ja kostonhimon. Matildan kostonhimo luo kirjaan jopa trillerimäistä fiilistä, jos tätä haluaa näin lukea. Lisäksi asianajaja Thune on katkera elämälle. Vaimo lähti sekä asianajotoimisto ei tuota kovinkaan hyvin ja ystävätkin ovat varakkaampia kuin hän itse. 

Kirja myös Westömäiseen tapaan sijoittuu Helsinkiin, mutta tällä kertaa herättää eloon vuoden 1938 Helsingin. Ajan tunnelmaa Westö luo kaupunkikuvauksella sekä ottamalla mukaan ajan populäärikulttuuria. Lisäksi ajan poliittinen ilmapiiri on otettu kirjassa huomioon henkilöhahmojen kautta. 

"Joko tunsi koko Helsingin mutta ei oikein kuulunut mihinkään, jos sellainen ihminen nousi Stadionin torniin ja antoi katseensa kiertää yli Töölön ja eteläisten kaupunginosien, ja jatkoi sitten yli keskustan ja Sörnäisten ja Kallion ja muiden pohjoisten työläiskortteleiden, yli uusien esikaupunkien kuten Käpylä sekä itsenäisten huvilayhteisöjen kuten Kulosaari ja Munkkiniemi, hän saattoi nähdä suuren, nykyaikaisen kaupungin jossa oli monta sataatuhatta asukasta, kaupungin jossa nimettömyyden suojassa saattoi tapahtua sekä kauheita että ihania asioita". 

Kaiken kaikkiaan kirja oli yllättävän jännittävä eikä mielestäni tällaista ole ehkä samalla tapaa ennen nähty Westöltä. Itse olen melkein enemmän tykännytkin Westön uudemmasta tuotannosta selkeästi enemmän. Pidin kirjasta ja voin sitä kyllä suositella. Westöllä on joku oma kosketuksensa, jota en ole vielä saanut selville mikä se oikein on. Mutta tuntuu, että kuitenkin pidän siitä. 

Kokonaisarvosana: 9

K. Westö: Lang

Eräänä yönä kirjailija Konrad Wendell saa puhelun ystävältään Christian Langilta. Lang kuulostaa hätääntyneeltä ja puhelussa on Wendellin selkää karmiva sävy. Wendell kohtaa Langin ja näkee Langin kaulalla verenpunaisia jälkiä.

Westön 2002 julkaistu romaani Lang kertoo Christian Langin tarinan, joka on niin surullinen, karu ja tasaisesti alamäkeen kulkeva. Tarinan kertoo Langin ystävä, kirjailija Konrad Wendell, joka kirjoittaa romaania Langista. Lang on Westön kolmas julkaistu romaani, joka on päässyt kansainvälisen kirjallisuuspalkinnon IMPACT Dublinin vuoden 2007 longlistille. 

Langin alamäki alkaa Saritasta. Naisesta, johon Lang törmää pitseriassa ja he päätyvät viettämään yhteisen yön. Saritasta tulee Langille pakkomielle. Ilta illan jälkeen Langin on pakko lähteä etsimään Saritaa ympäri Helsinkiä. Hän löytää naisen ja tästä tarina vasta alkaa. Kirja on rakkaustarina, mutta samalla dramaattinen tarina ihmisten alennustilasta sekä heikkoudesta tehdä asioita omia tunteitaan vastaan. Tarinan keskiössä on hieman sääliä herättävä mies, joka vielä etsii omaa tarkoitustaan tässä maailmassa. Sekä tarina siitä kuinka ihmisellä on vaikeaa löytää omaa sisäistä rauhaa olla onnellinen. Melko alusta saakka on nähtävissä ettei Langin ja Saritan rakkaustarina pääty hyvin. 

Langin ja Saritan ensimmäisestä yhteisestä kesästä tuli kaunis ja lämmin. Jälkeenpäin Lang muisti kesäkuun ja heinäkuun pitkinä ja valoisina. Hän muisti pölyiset päviät jolloin he jutustelivat raukeasti ja kävivät Uimastradionilla ja Linnanmäellä Miron kanssa, ja hän muisti loputtomat yöt ja Saritan ruskettuneen ihon suolaisen ja hiekkaisen tuoksun ja hänen kannustavat lemmenhuutonsa jotka leikkasivat valkeaa yötä. 

Kuten kaikissa Westön teoksissa, miljöökuvaus on tarkkaa ja sijoittuu Helsinkiin. Odotan kirjastosta Westön uusinta romaania ja olen tässä odotellessa päättänyt tutustua Westön aikaisempaan tuotantoon. Itse en nostaisi tätä suosikikseni Westön teoksista, mutta oikeastaan en osaa määritellä yksinkertaisesti oliko kirja hyvä vai ei. Sanoisin, että oli se lukemisen arvoinen ehdottomasti. Jotenkin tarinaa pohtiessa tulee sellainen fiilis, etten pitänyt siitä, mutta kuitenkin suhteellisen intensiivisesti päädyin lukemaan kirjan. 

Kokonaisarvosana: 7