lauantai 18. tammikuuta 2014

Häätunnelmia osa 2: Mekko joka näyttää juuri itseltäni!

.. ja enempää mekko ei voisi varmaan itseltäni näyttääkään! 

Sain ennen joulua jo hääpukuni itselleni. Olen ehkä hieman ajoissa, mutta tilasin puvun jo hyvissä ajoin, koska puvun toimitusaika oli melko joustava. Olen todella laiska kiertämään liikkeitä ja kävin tasan yhdessä liikkeessä sovittamassa tasan yhtä pukua ennen  kuin tilasin oman pukuni. Lisäksi itselläni ei ollut oikeastaan mitään käsitystä minkälaisen hääpuvun haluan ennen kuin näin joskus kuvan Disneyn hääpuvusta joka oli kuin itselleni tehty! 




Tästä vasta tajusin että tosiaan.. hääpukuhan voi olla muukin kuin valkoinen. Ja tämä oli vieläpä vaaleanpunainen, mutta kuitenkin olematta vielä ihan täydellinen överi. Lisäksi tässä tämä jonkinlainen merenneito -malli näytti kivalta. Kävin sovittamassa yhdessä liikkeessä merenneito -mallista pukua sen verran, että sopiiko malli itselleni lainkaan ja malli sopi itseasiassa erittäin hyvin ja tuntui omalta jutulta. Tämän puvun kanssa kuitenkin kävi niin, ettei sitä ollut mahdollista saada käytännössä oikein mistään. Puku kuuluu Alfred Angelon Disneylle suunnittelemaan mallistoon ja esimerkiksi Turussa oleva hääliike Fiancee tilaa Alfred Angelon pukuja, mutta selvitettyään asiaa, näitä Disney- mekkoja ei saa tilattua muuta kuin suuria määriä kerrallaan joten harva liike oli valmis näitä tilaamaan. Kokeilin muutamasta muusta maasta Euroopasta, johon on edes jotakin kontakteja olisiko pukua ollut mahdollista saada, mutta ei kovinkaan helposti. Joten tämä piti haudata. Yritin pitkään etsiä vaaleanpunaista pukua, mutta aika helposti vaaleanpunaiset puvut menevät omaan makuun vähän liian prinsessamaisiksi kuitenkin. 




Yhdestä liikkeestä itselleni ehdotettiin Mori Leen 4902 pukua:
Mutta väri oli tässä ehkä vähän liian hailu ja malli jotenkin ei niin sulava ja luonnollisesti laskeutuva. 

Loppujen lopuksi löysin Italialaisen merkin Demetriosin, jonka mekko jotenkin vaan kolahti. Mekon kanssa kävi muutoinkin aika uskomaton tuuri. Laitoin Demetriosin asiakaspalveluun jo hieman kyllästyneenä mekkojahtiin viestiä, että mistäköhän saisin tänne pohjoiseen ja syrjäiseen maailmakolkkaan nimeltä Suomi mekon, jonka haluaisin. Ystävällisesti asiakaspalvelusta vastattiin, että heillä on yksi yhteistyökumppani Suomessa (!) ja tämä sijaitsee Tampereella. Kävin liikkeessä kyselemässä ja he tilasivat puvun.  Ja noin kahden kuukauden kuluttua tästä sain ihanan paketin Milanosta! Tottakai tässä oli riskinsä tilata mekko käytännössä netistä mallikuvien perusteella. Mutta päätin kuitenkin ottaa riskin.






Loppujen lopuksi puku on jonkin verran iso, mutta joka tapauksessa korjausompeluita tähän olisi joutunut tekemään. Lisäksi mitä Demetriosin sivuilta katsomista kuvista en huomannut, puvun väri taittaa jonkin verran hopeaan, mikä oli oikeastaan positiivinen yllätys. Tällöin puvun väri ei mene liian hempeään vaaleanpunaiseen. Seuraavaksi olisi haasteena löytää oikeat kengät ja pukuun sopivat alusvaatteet. Tämän jälkeen 1-2 kuukautta aikaisemmin saa viedä puvun ompelijalle. Aikaisemmin ei kannata ilmeisesti viedä, sen varjossa jos tässä vaikka laihdutaan tai lihotaan! Tässä on ihan hyvä salivaihe meneillään ja keväällä pitäisi ottaa juoksukuuri, joten toivottavasti ei ainakaan jälkimmäistä! Lisää kuvia mekosta täältä!

Lisäksi mietin onko vaaleanpunainen mekko liian erikoinen hääpuvuksi. En oikeastaan osaa tästä vieläkään sanoa, mutta tulin siihen tulokseen, että puku on itseni näköinen ja pidän siitä. Lisäksi se ei ole mielstäni mauton erilaisesta värivalinnastaan huolimatta. Lisäksi puku aidosti kertoo jotakin musta. Äidillänikin on varmasti pukuun liittyen tarina kerrottavanaan vaaleahiuksisesta 5 -vuotiaasta tytöstä, joka rakasti 90 -luvun alussa vaaleanpunaista muumi- mekkoaan! 


torstai 2. tammikuuta 2014

Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat

Vuonna 1952 Saboor -niminen mies matkaa kotikylästään Shadbaghista lapsiensa Abdullahin ja Parin kanssa kohti Kabulia. Kirja alkaa isän kertomalla sadulla lapsilleen. Tarina kertoo isästä ja hirvittävästä valinnan vaikeudesta ja menetykstä. Koko kirjan tapahtumat oikeastaan nivoutuvat tähän tarinaan ja tunnemaailmaan. Kirjassa on kyse juuri tästä tarinasta, jonka Saboor kertoo lapsilleen. 

En ole itseasiassa lukenut Hosseinin muita kirjoja, vaikka Tuhat loistavaa aurinkoa on ollut erittäin suosittu ja pidetty romaani. Täytyy ottaa tämä seuraavaksi lukulistalle. Kirja on koskettava kokonaisuus toisiinsa nivoutuvia elämäntarinoita. Punaisena lankana tarinassa on kuitenkin Saboorin tekemä elämänvalinta, joka vaikuttaa muihin ihmisiin ja erityisesti sisaruksiin Pariin ja Abdullahiin, jotka ovat läheisempiä kuin kukaan sisarus voi koskaan olla. Heidän äitinsä on kuollut ja isä Saboor on mennyt uusiin naimisiin. Kukaan ei rakasta ja hoivaa pientä Pari -tyttöä kuin hänen isoveljensä Abdullah. Tarina vie ajallisesti sisarusten tarinan lapsuudesta 1940 -luvulta heidän Alzheimerin värittämään vanhuuteen 2010 -luvulle saakka. Matkalla lukijalle kerrotaan syviä ihmiskuvauksia, menetyksiä ja arkipäivän elämäntarinoita ja selviämistarinoita. Maantieteellisesti tarinan sydän on Afganistanissa, mutta tarina vie meidät myös Ranskaan, Kreikkaan ja Yhdysvaltoihin saakka. 

"Mutta tyttö ei välitä. Hän on onnellinen saadessaan olla veljensä lähellä. Kun hän vähitellen alkaa vajota uneen, hän tuntee itsensä täydellisen rauhan ympäröimäksi. Hän sulkee silmänsä. Hän liukuu pois huolettomana, ja kaikki on äkkiä selkeää ja kirjasta."

Kirjassa on melko laaja määrä erilaisia henkilöhahmoja, joiden elämäntarinat liittyvät jollakin siteellä toisiinsa. Lisäksi tarina ei etene lineaarisesti, vaan tarina rytmittyy vähän eri tavalla. Kirja on samalla myös kuin kokoelma novelleja, jotka linkittyvät Parin ja Abdullahin tarinan kautta jotenkin yhteen. Kirjassa on yhdeksän lukua ja yhdeksän eri kertojaa.

Kaiken kaikkiaan kirja on kaunis ja surullinen ja tämä sai minut kyllä kiinnostumaan muistakin Hosseinin teoksista. Joissakin kohdissa tarina tuntui hieman pitkäveteiseltä, koska meni hetki kun hahmotti henkilöhahmojen sidoksen toisiinsa. Joskus henkilöiden sidos on löyhä Parin sedän Nabinin naapuri ja Thalia on Nabinin Kabulin talon vuokraajan ystävä lapsuudesta. Päätarina tässä on kuitenkin Parin tarina ja mielestäni Pariin ja Abdullahiin olisi ollut kiva syventyä enemmän. Tähän uskomattoman läheisiin sisaruksiin ja sisarten väliseen hellyyteen ja rakkauteen olisi myös saanut enemmänkin syventyä ja tunnelatausta. Loppuratkaisu on myös melko kevyt ja olisin kaivannut siihen enemmän syvyyttä. 

Kokonaisuudessaan kirja oli hyvä ja pidän ajatuksesta, että kirja on kirjoitettu eri kertojien näkökulmista ja tarina etenee näistä erilaisista näkökulmista. Lisäksi on kiva idea kirjoittaa kirja, jossa on useampi toisiinsa linkittyvä elämäntarina. 

"Kun katson nukkuvaa Paria, muistan Baban ja minun iltarituaalit. Unien puhdistamisen, hyvien unien lahjoittamisen. Muistan unen, jonka annoin hänelle. Varon herättämästä Paria, kun ojennan käteni ja painan sen hellästi hänen otsalleen. Suljen silmäni."


Kokonaisarvosana: 10