sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Arto Mustajoki: Kevyt kosketus venäjän kieleen



 Mustajoen Tieto-Finandia -ehdokkaanakin ollut teos Kevyt kosketus venäjän kieleen on oikein mielenkiintoinen kirja venäjän kielestä ja venäläisestä mentaliteetista kiinnostuneille.

Kirja on kirjoitettu mukavan kevyesti ja se aidosti on kevyt kosketus aiheeseen. Kirja on jaettu lyhyisiin kappaleisiin eri aiheiden mukaan. Oma kappaleensa löytyy mm. venäjän kielen nimien lausumiselle, suhuässille (todellisuudessahan venäjän kielessä on vain yksi ässä ;) sekä sille miksi venäläiset eivät kellu. Kirja on kirjoitettu sopivan viihteelliseksi, säilyttäen kuitenkin sen informatiivisen ja tietokirjamaisen olemuksen. Uskon että kirjasta löytyy esimerkiksi hauskoja kertomuksia sanojen ja sanontojen taustoista ja merkityksistä myös niille, jotka jo jonkin verran osaavat venäjää.

Kirjan voi lukea hyvin vaikka ei esimerkiksi osaisikaan kyrillisiä aakkosia. Osaan itse hieman venäjän kieltä ja toki kirjasta sai ehkä hieman enemmän irti kun pystyi vertailemaan esimerkkejä myös kyrillisten aakkosten pohjalta. Mustajoki on kuitenkin myös kirjoittanut sanat aina auki myös meille tutuilla aakkosilla.

Varsinkin meille suomalaisille on huomattavissa, ettei se venäläinen mentaliteetti ole ollenkaan niin erilainen. Lisäksi varsinkin suomen murteisiin on lainautunut paljon sanoja venäjältä. Palttoo, bonjata, snaijata, lusikka, urakka, remontoida, porkkana.. Lisäksi Mustajoki myös mainitsee muutamia sanoja, jotka ovat tulleet suomensukuisista kielistä venäjään, kuten esimerkiksi siika (сиг) ja taimen (таймень).

Kirja toimii varmasti myös hyvänä lähestymistapana venäjän kielen opiskelusta kiinnostuneille. Ja miksi et kiinnostuisi – puhuuhan venäjää ensimmäisenä tai toisena kielenä maailmassa n. 260 miljoonaa ihmistä. Lisäksi se venäjä ei ole edes nykyään kuin muutaman tunnin Allegro –junamatkan päässä!

Kokonaisarvosana: 9,5


-J

Ps. Kirjahyllyni on välillä oikea aarrearkku huonomuistiselle – ikinä en muista mitä sieltä löytyikään. Löysin kirjakaapin kätköistä kirjan ’Opas venäläisyyteen’ (toim.) Timo Vihavainen. Vuonna 2006 julkaistu kirja on ollut mm. Tampereen yliopiston venäjän kielen ja kulttuurin yhtenä pääsykoekirjana muutama vuosi sitten. Mustajoki on siihen myös kirjoittanut kappaleen venäjän kielestä. Hyppysissä kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta venäläisyydestä kiinnostuneille. (: Täytyy ottaa kirja seuraavaksi lukulistalle!

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Ystäväiseni


Joskus miettii kuinka onnellinen olenkaan omistaessani niin monia ihania erityisesti erilaisia ystäviä!

Mulla on ystävä kenen kanssa voin tehdä juoksulenkkejä ilman että tarvii hidastaa omaa vauhtiaan

Mulla on ystävä kenen kanssa voidaan seistä nenät Kultajousen ikkunassa melkein tunti ihastelemassa timanttisormuksia (ja tulla siihen tulokseen että isoin timantti ei ole edes kaunein)

Mulla on ystävä jonka kanssa voin puhua kipeistäkin asioista ja soittaa vaikka keskellä yötä itku kurkussa

Mulla on ystävä, jonka kanssa voin puhua maailmantaloudesta, finanssikriisistä ja politiikasta.

Mulla on ystävä jonka kanssa voin puhua kirjallisuudesta ja joka on samaa mieltä, että Dostojevskin Rikos ja Rangaistus on oikeasti ahmittava kirja!

Mulla on ystävä, jonka seurassa voi päästää sisäisen materialistinsa valloilleen häpeilemättä

Mulla on ystävä kenen kanssa voin lähteä drinkeille ja puhua minkä glitterin haluan seuraavaksi kynsiini

Mulla on ystävä kenen kanssa voin lähteä salille kiskomaan painoja ja puhua äijäjuttuja (miksi sieltä radiosta muuten aina tulee se silikonitissimainos kun ollaan salilla? – ja kyllä saliseurani on vähän maskuliinisempaa sorttia) ja joka karjuu vieressä ”jaksaa jaksaa, vähän munaa tähän touhuun nyt hei.. kamoooon!”

Mulla on ystävä kenellä on myös sama venäjäfetissi ja jonka kanssa voidaan tuskastella sitä kuinka venäjän kursiivista ei välillä saa mitään selvää.


Olen hyvin kiitollinen jokaisesta ystävästä ja kaverista. Olenkohan muistanut sanoa tätä ystävilleni? Ja onneksi tämäkin kiitos ei mene hukkaan, koska tämähän on anonyymi blogi. ;D


… ja jos olen jäänyt kiinni ja joku ystävistäni on tunnistanut minut niin yritähän arvata kuka noista ystävistä olet- ;)

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Daphne Kalotay: Bolsoin perhonen


Daphne Kalotayn ”Bolsoin perhonen” on surullisen kaunis tarina ystävyydestä, taiteesta ja epäilyksestä. Bostonissa asuva entinen Bolsoi- teatterin  menestynyt ballerina, Nina Revskaja päättää myydä arvokkaat korunsa huutokaupassa. Nina on salakuljettanut korunsa Neuvostoliitosta piilottamalla ne omiin vaatteisiinsa.  

Tarina liikkuu kahdessa eri aikaulottuvuudessa. Toinen tarinalinja kertoo Ninan nuoruudesta ja menetyksestä Stalinin ajan Neuvostoliitossa. Toinen aikalinja sijoittuu nykypäivän Bostoniin, jossa Nina Revskaja elää edelleen asunnossaan Commonwealth Avenuella Bostonissa.

Kirjan tarinaa vie eteenpäin korujen huutokauppa. Meripihkakorut ovat avain salaisuuksien paljastamiseen. Huutokauppaamalla korunsa, Nina on päättänyt sulkea viimeisen kerran esiripun menneisyyteensä muistoihin. Huutokauppakamarissa Ninan korujen huutokauppaa hoitava Drew Brooks ja professori Grigori Solodin alkavat selvittää korujen salaisuutta ja samalla Ninan elämän salaisuuksia, joista hän niin ehdottomasti kieltäytyy puhumasta. Tästä alkaakin paljastua salaisuuksien vyyhti, joka sisältää hyvinkin yllättäviä käänteitä.

Bolsoin perhonen on romaani niille, jotka samalla kaipaavat romaaniltaan jännitystä, rakkautta, mutta ennen kaikkea suurta ystävyyttä. Kirjaan sisältyy paljon ihmissuhteisiin liittyviä käänteitä, mutta se onnistuu kuitenkin olemaan laadukas romaani, sortumatta olemaan pelkkää ihmissuhdehömppää, joka on yleensä kirjallisuuden painajainen. 

Romaani kuvaa myös Stalinin ajan Neuvostoliittoa ja propagandan vaikutus tulee hauskasti kirjassa myös ilmi. Ninan ystävän joutuu vaikeuksiin juutalaisuutensa vuoksi sen ajan tyypilliseen tapaan julkisen vallan kanssa. Nina pohtii jo pyytävänsä apua Stalinilta, koska kyllähän isä Stalin ymmärtäisi ja varmasti auttaisi hyvän luontonsa mukaisesti. Neuvostoliiton henki on mielestäni siis otettu kirjaan mukaan sopivasti elävöittämään ja todentamaan kyseistä aikaa sen olematta kuitenkaan kirjan itsetarkoitus.

Kirja on kuitenkin kauniin, mutta myös riistävän surullinen. Itsessään jo aikaperspektiivi tuo tätä tunnetta mukanaan; entinen huippuballerina istuu nykyään omassa asunnossaan pyörätuolissa lähimpänä ystävänään sairaanhoitaja, joka käy säännöllisesti auttamassa. Lopuksi salaisuudet paljastuvat tuoden mukanaan suuren ja odottamattoman yllätyksen niin Grigorille, Drew’lle kuin Ninalle itselleenkin vielä vuosien jälkeen.

Kirja on Daphne Kalotayn esikoisromaani ja alkuteos Russian Winter on julkaistu 2010. En tiedä onko Kalotay julkaisemassa uutta romaania, mutta Bolsoin perhosen perusteella ainakin seuraavaa kirjaa kannattaa odottaa.

”Ruumiita jonossa. Totta kai nyt oli liian myöhäistä. Ne ihmiset olivat poissa, joka ainoa, ilman kunnon syytä, ja heistä oli jäljellä enää Ninan muistot – ja hänkin niin raihnainen, ettei selviäisi päivääkään ilman Cynthian apua. ’En pysty kuivaamaan edes omia kyyneleitäni, miten minä pystyisin korjaamaan erehdyksiä?’”

Kokonaisarvosana: 9

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Little things I love

Mä rakastan kaikkia pieniä ihania asioita! Krääsää ei saa olla, mutta pienet kauniit asiat ovat ihania! Tässä muutamia lempiasioitani mitä löytyy kotoa! 


Sain tänään uuden Sininka -korun! Nää on kyllä ihania! Pidin tästä, koska tässä ihanan keväiset värit ja sopii vaikka töihin toimistoon rennosti paidan päälle. Koruja löytyy eri väreissä ja itselläni oli vaikeus valita minkä niistä halusin!











Tätä vaalean pinkkiä Sininka -korua olen käyttänyt koko talven. Suurin syy on varmaan siksi, että tämä oikeasti sopii varmaan kaikkien mahdollisten asuyhdistelmien kanssa! 






Ja jos jatketaan korulinjalla vielä niin tätä hopeista rannerengasta rakastan yli kaiken! Olen saanut sen isoäidiltäni isoisäni hautajaisten jälkeen. Isoäitini oli saanut tämän isoisältäni 60- luvulla, ensimmäinen koru, jonka isoisä hänelle nuorena antoi. Koru oli aika iso ja käytin sen kultasepällä, jotta siitä saatiin pienempi eikä vaan pääse tipahtamaan ranteesta! 



Muutoinkin rakastan erityisesti sormuksia! Kaikkesta en jaksanut ottaa kuvaa, mutta olen saanut myös isoäidiltäni ja isoisäni äidiltä vanhat sormukset, jotka ovat myös aivan ihanat! 

Ja sitten laiskanlinnaan! Sain mieheltäni joululahjaksi siilitossut! Työ- ja opiskelupäivän jälkeen on mukava työntää pehmoiset siilit jalkaan (näistä ollaan saatu myös tosin väännettyä jos jonkinlaista väsynyttä vitsiä.. milloin siilit tunkevat nenäänsä pöydän alta ja milloin ne nuuskuttavat tuolin alla - ja kyllä - kuulumme puolisomme kanssa ihmisiin, joidenka mielestä pieni kevyt lapsellisuus ei ole aika ajoittain pahitteeksi..)



Tunnetusti rakastan lukemista - ja mikä onkaan suloisempaa kuin käpertyä pehmeän viltin alle sohvan nurkkaan ja pistää tunnelmallinen lukulamppu päälle! (: 




Ja yksi tärkeimmistä - iPhone. Varmaan puolet elämästä on tuossa pienessä kapistuksessa. Sitä kautta pysyy yhteydessä ystäviin, pysyy kalenterissa ajan tasalla ja suuri osa blogin kuvistakin on otettu tuolla pienellä kapistuksella (: En luopuisi enää millään. 

Lisäksi tilasin jostakin halpisnettikaupasta mustat suojakuoret (paketin päällä taisi lukea että ne tulivat Singaporesta..?) Ohuet ja vähän tahmeat, oikeasti aika kätevät. 





Hieman visuaalisempaa postausta siis tällä kertaa. Mitkä ovat teidän ihanimmat pienet esineet, joita kotoa löytyy?

 Olen vähän laiska ottamaan kuvia, mutta ehkä tästä blogin myötä ryhdistäydyn. (: 

-J

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Boyne - Poika raidallisessa pyjamassa

Bongasin eilen alehyllystä pokkarin jonka sitten luin sohvan nurkkaan päästyäni parissa tunnissa. (: 

Boynen 2006 julkaistu kirja ’Poika raidallisessa pyjamassa’ on ”Aus-vitsiin” sijoittuva tarina kahden 9 –vuotiaan pojan ystävyydestä yli erilaisten maailmojen sekä myös konkreettisen keskitysleirin rajojen.

Kirjan takatekstissä todetaan, että tarinasta ei kannata tietää mitään etukäteen, jotta ei paljastu liikaa. Olen itse asiassa yhtämielinen tämän kanssa ja yritän mahdollisimman vähän paljastaa mitään oleellista juonikuviosta.

Toisesta maailmansodasta ja natseista on tehty hirveän suuri määrä elokuvia ja myös kirjoja. Niin tositarinoihin perustuvia kuin mielikuvituksenkin tuotteita. Tämä myös asettaa aina tietyt odotukset. Näkökulma kirjassa on kuitenkin erilainen ja muista aiheeseen liittyvistä tarinoista poikkeava. Tarina kerrotaan 9 –vuotiaan, hieman naiivin pojan silmin. Lukijalle jää tulkittavaksi aukot, joita pieni poika ei vielä ymmärrä itse päätellä. Lisäksi tarinoita kaiken kestävästä ystävyydestä ja rakkaudesta on paljon ja näillä on myös helposti vaarana lähteä liian siirappisiksi ja liikaa elämää suuremmiksi. Tästä tarinasta sellaista fiilistä ei kuitenkaan jää. Ystävyydestäkin kuultaa hyvän perheen pojan kiltteys ja lapsen viattomuus.

Asetelma kirjassa on mielenkiintoinen ja itselläni oli suuret odotukset. Kuitenkin tarina jää osittain hieman kevyeksi, ottaen huomioon kuinka surullinen ja suuri aihe myös fiilistasolla on. Tämä johtuu myös nimenomaan kirjaan valitusta näkökulmasta. Se on tarkoituksella naiivi, mutta syvyyttä olisi voitu tavoittaa ehkä ottamalla mukaan enemmän moniulotteisuutta. Poika kuulee kaikenlaista natsisotilaiden vieraillessa talossa, mutta ei ymmärrä kaikkea. Tämä olisi mahdollistanut lukijalle enemmän ulottuvuuksia.

Itse olen lukenut jo koulussa Anne Frankin päiväkirjan, jossa osa karmivuudesta tulee sen aidosta luonteesta. Se on aidosti tytön päiväkirja, joka on elänyt sitä elämää. Siinä on kuitenkin löydettävissä samanlaista naiiviutta. Voisin uskaltaa jopa sanoa, että jos pidit Anne Frankin päiväkirjasta, pidät myös tästä kirjasta. Kirja sopii myös mielestäni nuorelle lukijalle aiheeseen tutustumisena. Kirja on erityisen helppolukuinen ja sinällään mukavan konstailematon ja yksinkertainen. Helppolukuinen eikä liian karmiva kuitenkaan nuoremmallekin lukijalle. Kirjaa on myös arvosteltu sen liian kevyestä otteesta vakavaan asiaan. 

Kuitenkin tarina on liikuttava. Loppu on kaunis ja kylmä samaan aikaan.

”Bruno huomasi yhä pitävänsä Shmuelin kättä omassaan, eikä mikään koko maailmassa olisi saanut häntä irrottamaan otettaan.”

Elokuvaversiokin kirjasta on tehty, saa nähdä minkälaisen fiiliksen se tuo tullessaan! 

-J 


Tästä se lähtee!




Tästä se lähtee! Blogineitsyys katoo nyt! Taidanpa aloittaa kertomalla jotakin itsestäni. Tiedättehän ainaski minkälaisen kaduntallaajan ja kirjojen kahlaajan turinoita luette.

Olen 24- vuotias yliopisto-opiskelija ja tarkoituksenani on pitää jonkinlaista blogia harrastuksista ja kaikenlaista höpinää maailman menosta.  Luen paljon kirjoja ja ajatuksena on aina postailla tänne joitakin ajatuksia lukemistani kirjoista. Alun perin bloggaamisen idea lähtikin siitä, että pitäisin tyylipuhdasta kirjablogia mutta tulin siihen tulokseen että ehkä se olisi liian booooring! Haluan sipauksen jotakin persoonallistakin blogiini. Mutta siis aika isolla kirjapainotuksella tekstejä tulossa. 

Kirjoitan tällä hetkellä graduani tulosjohtamisesta ja yritän sitkeästi päästä eroon yliopistolla viettämieni akateemisten vuosien jälkeen alitajuntaan iskostetusta tieteellisestä (lue: tylsästä) kirjoitustyylistä. Sehän on tunnetusti Hajutonta. Mautonta. Persoonatonta. Mielipiteetöntä. Tästä varmaan pikkuhiljaa kirjottaessa kieli notkistuu! Vapaa-ajallani (opiskelijallahan sitä on aina tai ei koskaan) tosiaan luen paljon kaunokirjallisuutta ja tietokirjallisuutta, harrastan maastojuoksua ja kuntosalia sekä leipomista. Pianokin tuossa työhuoneen seinustalla pölyttyy. Aloitin venäjän kielen opinnot syksyllä ja se on ollut tosi kivaa! Kysymyksiä saa esittää ja saa kysyä kommentteja esimeriksi kirjoista tms. Aika läjä kaikenlaista on tullut aikaa myöden luettua.

Tällä hetkellä lukuprojektina on menossa:

George Martinin Song of ice and fire neljäs osa
Drucker – Practise of Management

Gradu on kurjasti mun lukuprojektien tiellä. Druckerin kirjakin liittyy lähinnä gradun taustoitukseen. Alansa klassikko 50- luvulta.

Seuraavaksi kirjahyllyssä odottais Victor Hugon kurjat ja Mario Puzon Kummisetä.

Yritän listailla myös kirjoja joita olen lukenut, mutta kaikista en muista enää tarpeeksi kokonaiseen blogimerkintään, mutta saa kysyä lyhyttä arvostelua jos haluaa. Tämän vuoden puolella olen lukenut mm. :

J. Boyne – Poika raidallisessa pyjamassa
Kalotay: Bolsoin perhonen
Mustajoki – Kevyt kosketus venäjän kieleen
J. Lennox – Yöntummat vuodet
N. Gogol – Kuolleet sielut
Y. Martel – Piin elämä
George Martin: A storm of swords (kolmas osa Song of ice and fire- sarjaa)
Remes:Ylösnousemus.

- J

Ps. Ah,olen aina halunnut ison ihanan kirjastohuoneen ja nurkkauksen kotiini. Täältä löytyi aika unelmapaikkoja kirjafriikeille. ;)