"Viidentoista vuoden jälkeen tuon iltapäivän muisto palasi luokseni. Näin taas saman pojan harhailemassa Francian aseman hämyssä, ja Marinan nimi alkoi jälleen kirvellä kuin tuore haava. Kaikilla meillä on jokin salaisuus lukittuna sielun ullakolle. Omani on tällainen."
Carlos Ruiz Zafonin Marina alkuperäiskielellä vuonna 1999 julkaistu romaani ja julkaistu vasta tänä vuonna suomeksi. Marina on siis julkaistu alkuperäiskielellä ennen Tuulen varjoa ja Enkelipeliä, mutta tässä teoksessa on selvästi huomattavissa hyvin samoja aineksia. Marina on nuortenkirja, mutta tavallaan se ei mielestäni ole vain nuortenkirja vaan se sopii mielestäni kaikenikäisille, jotka eivät ole pystyneet päästämään Tuulen varjoa ja Enkelipeliä käsistään ennen kuin ovat saaneet luettua ne kannesta kanteen. Marinalta voi odottaa samaa.
Marina kertoo kahdesta nuortesta ystävästä, Marinasta ja Oscarista ja heidän seikkailustaan Barcelonan unohdetuilla kaduilla ja Barcelonaan sijoittuvista unohdetuista elämäntarinoista. Lisäksi se kertoo Marinan ja Oscarin sydäntäsärkevän tarinan.
Oscar on viisitoistavuotias ja opiskelee sisäoppilaitoksessa. Eräänä päivänä hänen tehdessään tavanomaisia pieniä karkuretkiään Barcelonassa, hän uskaltautuu kurkistamaan vanhan kartanon porteista sisälle. Ensin Oscar tutustuu keltasilmäiseen kissaan, Kafkaan. Tämän jälkeen hän tutustuu kartanossa asuvaan suloiseen Marinaan ja tämän erakkoisään. Marinan äiti on kuollut ja tuossa suuressa, vanhassa ja rapistuneessa kartanossa Marina asuu isänsä ja Kafka -kissansa kanssa.
Carlos Ruiz Zafon on aivan mestari luomaan kirjaansa tunnelmia. Jännitystä, surua, rakkautta, salaisuuksia ja mystisyyttä kirjoista ei puutu. Itse pidän valtavasti kirjoihin luodusta tunnelmista ja paikkakuvailuista. Silti kirja ei pitkästytä kuvailuillaan vaan ne ovat jännittäviä ja kirjaa ei vain voi laskea käsistään. Tuulen varjo oli aivan yliveto Zafonin kirjoista ja olen pitänyt kovasti myös Enkelipelistä sekä uusimmasta Taivasten vangista, mutta jokseenkin kirjat ehkä toistavat itseään. Tunnelma ja fiilis kirjoissa on hyvin pitkälle sama. Tarina on jokaisessa erilainen, mutta hyvin paljon samoilla tunnemaailmoilla. Zafon on hyvä tarinankertoja ja luomaan tunnelmaa, olisi ehkä virkistävää lukea jotakin aika erilaista häneltä. Olen pitänyt erityisen paljon hänen romaaneistaan, mutta ehkä sama asia alkaa toistumaan jo liikaa.
Jälleen tiivistettynä, pidin Marinasta kuten muistakin Zafonin teoksista paljon. Marina oli surullisen kaunis ja jännittävä tarina Barcelonan unohdetuilta kaduilta.
"Olin vuosikaudet paennut tietämättä mitä. Luulin että jos juoksisin horisontin taa, menneisyyden varjot väistyisivät tieltäni. Luulin että jos ottaisin riittävästi etäisyyttä, mieli äänet vaikenisivat lopullisesti. -- Ymmärsin etten voinut enkä halunnut enää paeta. Olin palannut kotiin."
Kokonaisarvosana: 8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti