Salla Simukka: Punainen kuin veri

Lumikki Andersson on Tampereella ilmaisutaidonlukiota käyvä suomenruotsalainen tyttö. Lumikki ei ole aivan kuin muut. Lumikissa on jotakin samaa kuin Stieg Larssonin Lisbeth Salanderissa. Tyttö viihtyy yksin olematta yksinäinen. Lumikista on ehkä piirun verran liiaksi tehty supersankarinomaista ylirohkeaa tyttöä, joka tuntuu selviävän lähes mistä vain.

Kaikki saa alkunsa siitä kun yhtenä koulupäivänä Lumikki kävelee koulun pimiöön ja löytää sieltä kuivumasta suuren määrän seteleitä. Lumikki törmää yhteen lukionsa poikaa, Tuukkaan ja pian selviää että Tuukka ystävineen Elisan ja Kasperin kanssa ovat sotkeutuneet johonkin hämärään tyhmyyksissään. Elisa paniikissa vetää Lumikin mukaan sotkuun ja kohta paljastuu kuinka veristen rahojen taustalta löytyy salaperäisiä ja vaarallisia kansainvälisiä rikollisia.

Kirjassa on hyytävän pakkasen tuntua niin että varpaanpäitä kipristelee. Kirja pitää jännittävässä otteessaan ja vie hyvällä temmolla eteenpäin. Punainen kuin veri on selvästi nuorille suunnattu dekkari, mutta hyvä lukukokemus myös vanhemmallekin lukijalle. Monet dekkarit kärsivät välillä hienoisista uskottavuusongelmista, mutta yllättäen tämän kohdalla pahimpiin uskottavuusnongelmiin en törmännyt. Jännitystä rakennettiin hienosti, joskin asiat ratkesivat siihen nähden ehkä hieman vaisusti. Toisaalta taas tämä on ehkä osa sitä, että kirja pysy jossakin määrin uskottavuuden rajoissa.

Vihjailuja saadaan Lumikin menneisyydestä sekä hänen homoseksuaalisesta rakkauselämästään. Punainen kuin veri on sarjan ensimmäinen osa, joten nämä asiat varmasti sitovat tämän kirjan seuraavaan trilogian osaan.

Kirja on koukuttava, itse luin kirjan alle vuorokaudessa, kun se sai minut täysin koukkuunsa. Itse en taida kuulua romaanin varsinaiseen kohderyhmään, joten en vielä tiedä tulenko lukemaan trilogian seuraavan osan.

”Olipa kerran tyttö, joka juoksi niin kauan, kunnes jalat eivät enää kantaneet. Ja vielä senkin jälkeen hän juoksi, ajatuksissaan, kuvitelmissaan. Hänen hoikat, vahvat ja ketterät jalkansa kiisivät lumikinosten yli, eikä valkeaan lumeen jäänyt jälkeäkään. Hän pakeni niin kuin pakenevat ne, jotka tievätä olevansa vapaita, jotka tietävät, ettei heitä saada kiinni.” 

Kokonaisarvosana: 8