" Oli kuin olisimme kuolleet jo ennen kuin edes lähdimme Englannista. Ja kun minua ei tapettukaan, kun minä olin yksi onnekkaista.. niin, meidän makuusalissamme oli kaksikymmentä miestä. Kaksikymmentä poikaa. Ja meitä palasi vain kaksi. Eräs joka tuli hulluksi ja minä. Se ei tarkoita että hän ja minä olisimme selviytyneet. Minä en usko selviytyneeni. Minua ei ehkä ole haudattu ranskalaiselle pellolle, mutta siellä minä viipyilen. Henkeni ainakin viipyilee. Minä ajattelen että hengitän ja siinä kaikki. Ja hengittämisen ja elossa olemisen välillä on vissi ero. "
Sodan
loputtua syksyllä 1919 Tristan Sadler matkustaa Lontoosta Norwichiin palauttamaan sodassa tutustumansa
miehen William Bancroftin siskoltaan Marianilta saamia kirjeitä. Kirja lähtee
liikkeelle siitä kun Tristan matkustaa ja tapaa Williamin sisaren. Tästä lähtee
liikkeelle surullinen tarina takautuvasti muutamaa vuotta aikaisemmin alkaen
koulutusleiristä Aldershotissa päättyen siihen kun Tristan on 81 –vuotias.
Vuonna
2011 julkaistu ja nyt keväällä 2013 suomennettu Boynen Kuudes mies sijoittuu ensimmäiseen maailmansotaan ja
kertoo Tristan Sadlerin tarinan. 1910- luvulla ei ole helppoa olla
epäsovinnainen ja haluta erilaisia asioita. Perheensä hylkäämä Tristan
värväytyy sotilaaksi 17 –vuotiaana valehtelemalla ikänsä. Koulutuksessa hän
tutustuu William Bancroftiin, joka nukkuu koulutuksessa viereisessä sängyssä. En
usko ihan hirveästi paljastavani liikaa kirjasta sanomalla, että Williamin ja
Tristanin välille kehkeytyy leirillä ja sodassa ristiriitainen rakkaussuhde.
Kuudes
mies jättää joitakin aukkoja tarinaansa. Onko tarina loppujenlopuksi traaginen,
tarina ystävyydestä vai rakkaudesta? Kirja synnyttää siinä mielessä
ristiriitaisia ajatuksia.
"-- ja maailma saa viimeinkin tietää, että kaikista suurin pelkuri olin minä."
Olen
aikaisemmin lukenut Boynelta teokset Tarkoin vartioitu talo ja Poika
raidallisessa pyjamassa. Boynella on mukaansatempaavia tarinoita ja omaperäisiä
ideoita tarinaan. Välillä Boynen kirjoitustyyli häiritsee itseäni ja tämä on
ollut oikeastaan kaikissa näissä kolmessa teoksessa, jotka olen häneltä
lukenut. Hän on eittämättä hyvä tarinankertoja, mutta hänen kielensä on jotenkin
ehkä liiankin konstailematonta ja suoraa. Hän ei kuvaile asioita kovinkaan
paljoa ja hänen kirjansa koostuu suureksi osaksi dialogeista. Kuudes mies on kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen ja pidin tästä esimerkiksi paljon enemmän kuin teoksesta Poika raidallisessa pyjamassa. Kuudes mies saavutti aivan erilaisen syvyyden.
Kokonaisarvosana: 8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti