Kate Atkinson: Elämä elämältä

Tiedätkö fiiliksen, kun olet lukenut jotain niin hyvää, että tämän jälkeen on vaikea tarttua enää mihinkään muuhun? 

Näin minulle kävi Atkinsonin Elämä elämältä kanssa!

Englannissa 11. helmikuuta 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmasta lastaan. Lääkäri ei pääse paikalle lumimyrskyn vuoksi ja tyttölapsi syntyy kuolleena. 

Englannissa 11. helmikuuta 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmasta lastaan. Lääkäri ehtii paikalle juuri ennen lumimyrskyä. Syntyy tyttö, Ursula. Tarina alkaa. 

Elämä elämältä leikittelee mielenkiintoisesti Ursulan elämäntarinalla ja erilaisilla vaihtoehdoilla - miten moni asia olisikaan voinut elämässä mennä toisin? Ursulankin elämä olisi voinut loppua hukkumiseen, katolta putoamiseen tai toisessa maailmansodassa pommituksessa. Teos myös pisti miettimään todella sitä miten valintamme vaikuttavatkaan elämämme kulkuun. Kuinka pienestä voikaan olla kiinni se, että päädymmekin aivan toiselle elämän polulle. Kyse voi olla hyvinkin pienestä ja arkipäiväisestä seikasta. 

Kirja leikittelee ihanasti elämäntarinalla, mutta kuitenkin unohtamatta yksittäisiä juonipolkuja. Jokainen juonipolkukin on itsessään mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu. Vastaavaa rakennetta en ole törmännyt ainakaan muissa kirjoissa. Tarina alkaa uudelleen ja mutkittelee aivan eri reittejään. 

Toisen maailmansodan miljöö on myös liikuttavasti kuvattu. Kuvaus on yllättävänkin tarkkaa ja melkein voi itse tuntea keuhkoissaan pommituksien jälkeiset pölyt. Miinuksena tässä koin kuitenkin Hitlerin tuomisen mukaan Ursulan henkilökohtaiseen elämään. Mielestäni kirja ei olisi tarvinnut mitään näin "suurta" nimeä enää mukaansa. Itse koin kirjan ajatuksen nimenomaan siihen kuinka yksittäisen ihmisen elämä voi olla niin pieni ja kuinka tähän voi monet asiat vaikuttaa. 

Henkilöhahmot on myös rakennettu hienosti. Ursulalla itsellään on pieni aavistus siitä, että hän on elänyt joskus aikaisemminkin. 

" Kaikki oli jotenkin tuttua. "Sitä sanotaan déjà-vuksi", Sylvie sanoi. "Mieli tekee tepposiaan. Mieli on pohjaton arvoitus." Ursula oli varma siitä, että hän muisti, millaista oli maata vauvana vaunuissa puun alla. "Ei", Sylvie sanoi, "ei kukaan voi muistaa mitään niin kaukaa", ja silti Ursula muisti lehdet, jotka lepattivat tuulessa kuin suuret vihreät kädet, ja hopeajäniksen, joka riippui vaunujen kuomusta ja pyöri hänen kasvojensa edessä. Sylvie huokaisi. "Sinulla on sitten vilkas mielikuvitus." Ursula ei tiennyt, oliko se kohteliaisuus, mutta oli totta, ettei hän useinkaan tiennyt, mikä oli todellista ja mikä ei. "

Tuntuu etten osaa oikeastaan edes kuvata kirjaa. Se oli hyvin omaperäinen, mutta mukaansatempaava ja se kasaantui monista mielenkiintoisista palasista! Lukeminen oli oikeata nautintoa alusta loppuun. Kirja oli kiehtova, mukaansatempaava, liikuttava.. Tähän todellakin kannattaa tarttua! 

" 'Mitä jos olisi mahdollisuus yrittää uudelleen ja uudelleen?" Teddy aprikoi, "kunnes viimein onnistuisi? Eikö se olisikin hienoa!" "Minä luulen, että se olisi uuvuttavaa." 

Tiivistettynä: 10!

Stef Penney: Näkymättömät

Alkusyksyllä kirjamessuilta mukaan tarttui takatekstin perusteella Stef Penneyn Näkymättömät. Kirjailija oli minulle entuudestaan aivan tuntematon. Näkymättömät on mustalaisyhteisöön sijoittuvat mysteeri. 

Rose Janko on ollut kadoksissa 7 vuotta eikä kukaan ole häntä kaivannut. Eräänä päivänä Rosen isä päätyy kuitenkin myös mustalaistaustaisen salapoliisin toimistolle ja haluaa selvittää onko Rose enää edes elossa. Seitsemän vuotta sitten Rose avioitui karismaattisen Ivon kanssa, joka kuului kiertävään mustalaisperheeseen. Rosen katoamisesta on useita eri tarinoita eikä asiaa helpota Jankojen elämäntyylin hämäräperäisyys. 

Tarina sijoittuu 1980 -luvun Englantiin ja tarina on kerrottu kahden eri kertojan näkökulmasta. Teini-ikäinen JJ asuu Jankojen kanssa asuntovaunussa ja miettii minkälaista olisi asua oikeassa talossa. Ray taas puoliksi mustalaisena elää hyvinkin normaalia valkoisten elämää Englannissa. 

Tarina pitää hyvin otteessaan ja mysteeri yllättääkin muutamaan otteeseen. Romaanissa on kuitenkin vähän liikaa löysyyttä ja siitä olisi selkeästi pystynyt joitain tarinalinjoja poistamaan kokonaan. Lisäksi kirjan lopussa on liikaa vielä tekstiä senkin jälkeen kun kuviot alkavat selvitä. Pidän aina romaaneissa siitä että niissä on jokin tietynlainen mielenkiintoinen miljöö. Pidin tässä kovasti mustalaiskulttuurin esille tuomisesta. Jokseenkin tosin tämä jää mielestäni hieman kevyeksi ja mielestäni tähän oltaisiin voitu mennä huomattavasti syvemmällekin. 

Kaiken kaikkiaan teos ei ole nyt mitään huippulukemistoa, mutta hyvin viihdyttävä kuitenkin! 

Kokonaisarvosana: 7

Staffan Skott: Romanovit - keisarisuvun kohtalo

Staffan Skott on ruotsalainen journalisti, joka on kirjoittanut paljon Venäjän ja Neuvostoliiton historiasta. Skottin teokseen Romanovit törmäsin sattumalta pokkarihyllyä tutkiessani. 

Kirja osoittautui kuitenkin olemaan oikea löytö! Harvoin löytää näin suorasanaisesti, mukaansatempaavasti ja kansantajuisesti kirjoitettua sukuhistoriaa. Tekstistä huomaa kirjoittajan olevan journalisti. Lisäksi kirja mielenkiintoinen, mikäli sinua kiinnostaa missä Romanovien suku menee tällä hetkellä. Suku ei todellakaan sammunut vuoden 1917 vallankumouksessa. Aikaisemmin olin lähinnä kiinnostunut viimeisen keisarin perheestä ja kohtalosta, mutta Skottin teoksen myötä paljastuikin koko suvun olevan erittäin kiehtova!

Lisäksi teosta ei ole kirjoitettu historian opukseksi lähtökohtaisestikaan. Heti alussa Skott toteaa, että kirja on tullut siinä sivussa kun hän on omasta kiinnostuksestaan tutkinut Romanovien historiaa. Hän on myös päässyt tapaamaan useita suvun jäseniä. Hän sai suukon myös Vera Konstantinovalta, suuriruhtinas  Konstantin Konstantinovitšin nuorin tytär, joka lapsena oli paljon viettänyt aikaa viimeisen tsaariperheen kanssa. 

Teoksessa pureudutaan historian aikana eläneiden Romanovien henkilöhahmoihin ja tuodaan paljon Romanoveista inhimillisiä puolia esille niin hyvässä kuin pahassakin. Lisäksi oli itselleni jopa yllättäväänkin kuinka elinvoimaisina Romanovien suku edelleen elää. Suvulla on edelleen viralliset sääntönsä ja tapansa sekä päämiehensä. Edelleenkin on tarkkaan tiedossa kuka olisi kaikkien sääntöjen mukaan Venäjän kruununperillinen ja jopa nykyäänkin suvusta on kruununperillinen omistanut elämänsä kruunun tavoitteluun sekä kruununperillisen asemassa elämiseen. Teos myös kertoo, kuinka Romanovien suku on levittäytynyt ympäri maailmaa pakonkin sanelemana vuoden 1917 alkaneiden tapahtumien jälkeen. 

Skott tekee kirjassa avoimesti ja rohkeasti kommentteja, huomioita ja johtopäätöksiä ääneen. Tämä mielestäni on yksi teoksen parhaimpia puolia. Välillä Romanovien suvun jäsenten elämään tehdään myös ironisia kommentteja tekstissä. 

Olen joitain Romanoveja käsitteleviä teoksia lukenut aikaisemminkin. Niistä lisää täällä. Kuitenkin Skott selvittää hyvin yksinkertaistaen suvun eri haaroja ja sukulaissuhteita, joten tässä on yllättävänkin helppo pysyä perässä ottaen huomioon erilaisten sukukiemurat. 

Pidin teoksesta kovasti, mutta haluan huomauttaa sen olevan mielestäni hyvin viihteellinen. Mikäli haluat tiukkaa historiallista faktaa, tämä ei ole se teos. Tämä on se teos, jos haluat tietää Romanovien suvusta nykyään sekä suvun sielunmaisemasta hieman suorasanaisesti kirjoitettuna. Skott kertoo kirjan alussa olevansa tasavallan kannattaja ja kirjassa onkin hyvin avoin henki. Romanovien heikkoudet, virheet sekä onnistumiset ja anti Venäjälle tuodaan kaikki yhtä rehellisesti esille. Teoksen myötä herää kuitenkin myös sympatiat suvulle ja myös sen vaikeilla vaiheille. Ei vain viimeisen tsaariperheen kohtalo vaan kaikilla Romanoveilla on ollut vaikeat vaiheensa. Suuri osa nuoruutensa keskellä rikkauksia eläneistä Romanoveista lopulta kuolivat suuressa köyhyydessä ja kalliit sukukorut oli pitänyt myydä kauan aikaa sitten, jotta sai edes ruokaa ja vaatteita. 

Tästä tulikin hyvin ajatusvirtaa, mutta suosittelen lämpimästi! 

Jo Nesbo - Isänsä poika

Jo Nesbon uutuus Isänsä poika on varmaan ehkä ensimmäinen lukemani Nesbo. Sinänsä käsittämätöntä miten olen pystynyt ohittamaan dekkarimaailman suuren nimen teokset. Toki en kovinkaan paljon lue dekkareita. 

Sonny Lofthus on istunut vankilassa 12 vuotta rikoksista, joita hän ei ole tehnyt. Sonnyn perheen elämä suistui raiteiltaan kun hänen isänsä teki itsemurhan 14 vuotta aikaisemmin. Vankilassa hän saa kuitenkin kuulla, että kyseessä ei ollutkaan itsemurha vaan hänen poliisi-isänsä murhattiin. 

Kirjassa nauttii henkilöhahmoista ja kuinka heitä rakennetaan. Sonny itse on erikoinen tapaus.

"Nuorukainen, joka istui jalat ristissä sängyllä häntä vastapäätä, oli pysytellyt hiljaa siita saakka kun hän oli tullut sisään. Nyökännyt vain ja hymyillyt seesteistä Buddhan hymyään katse kiinnitettynä Roverin otsaan. Miestä kutsuttiin Sonnyksi, sanottiin että hän oli teininä tappanut kaksi ihmistä, että hänen isänsä oli ollut korruptoitunut poliisi ja että hänellä oli yliluonnollisia kykyjä." 

Niin elokuvissa kuin kirjoissakin hieman ristiriitaiset hahmot ovat parhaita. Sonny on rikollinen ja narkkari, joka alkaa jakamaan oikeutta itse. Sonnyn henkilöhahmo häilyy rajamailla. Murhaaja, jolla on lempeä hymy ja kirkas katse. Jotakin sielunsukulaisuutta on löydettävissä Sonnyn ja Dostojevskin Rikoksen ja Rangaistuksen Rasnikolnikovin väliltä. Molemmissa heissä on jotakin samaa levottomuutta ja ristiriitaisuutta. Ehkä juuri tämän vuoksi olen pitänyt näistä molemmista teoksista kovasit. 

Henkilögalleria on kirjassa laaja ja monet sivuhahmotkin on rakennettu aivan erinomaisesti. Yksi parhaista hahmoista on Markus, Sonnyn vanhan kotitalon naapurin pikkupoika. Hän tarkkailee kiikareillaan mitä Poika puuhastelee naapuritalossaan ja myötäelää jännittäviä tilanteita Sonnyn kanssa. Markus ei sinänsä liity mitenkään kirjan päätarinaan, mutta on kuitenkin onnistuneesti mukana useammassa luvussa. 

Itse tarina pitää erinomaisesti otteessaan ja tarina etenee sopivalla intensiteetillä. Juoni pitää myös lukijan tiukasti otteessaan. Pidin kirjasta kovasti ja tulen taatusti jatkossakin tutustumaan myös muihin Nesbon teoksiin, esimerkiksi Harry Holen seikkailut tuntuvat olevan suosittuja? 

Kokonaisarvosana: 9