Dan Brown: Inferno

Dan Brownin kuudes romaani tuo taas Robert Langdonin, Harvardin yliopiston symbologian professorin keskelle jännitystä. Brownin kirjat pyörivät yleensä jonkin historiallisen ilmiön yhteydessä sekoittaen mielenkiintoisesti faktaa ja fiktiota. Näin siis tälläkin kertaa. Siinä missä Da Vinci koodi pyöri Graalin maljan ja Da Vincin maalauksen Mona Lisan sekä Viimeinen ehtoollinen freskon ympärillä niin Inferno pyörii Dante Alighierin Jumalaisen näytelmän ympärillä, joka kertoo Danten tekemästä matkasta helvetin ja kiirastulen kautta taivaaseen. Kirja tuo esille myös taitelijoita, jotka ovat insipiroituneet taiteessaan Danten tekstistä, kuten esimerkiksi Botticelli.

Botticelli: La Carte de l'Enfer

Kirja lähtee melko nopeatempoisesti heti liikkeelle ja toimintaa ei säästellä kirjan ensimmäisillä sivuilla. Robert Langdon herää sairaalasta eikä muista kahden edellisen päivän tapahtumista yhtään mitään. Kuitenkin Langdonin olisi ensiarvoisen tärkeää muistaa nämä tapahtumat – onhan kyse jälleen vähintäänkin elämästä ja kuolemasta. Kirja etenee pitäen mielestäni lukijan hyvin otteessaan. Välillä tuntuu, että Infernoa luettaessa pitäisi pitää Wikipediaa iPadillä vieressä auki: jotkut yksityiskohdat menevät hieman ohi ja Langdonin päättelyssä pysyisi ehkä paremmin perässä kun näkisi kirjassa mainitut maalaukset ellei niitä tiedä jo entuudestaan. Vähän sama juttu olli Da Vinci -koodissakin. Ellet esimerkiksi tiennyt minkä näköinen fresko on Viimeinen ehtoollinen, mielestäni menettää kirjasta osan. Lisäksi Danten maailma on mielenkiintoinen ja olisi hauska tietää mitkä osat ovat todellakin historiaa ja mitkä Dan Brownin mielikuvituksen tuotetta. Tällä asialla ei toki ole merkitystä lukunautinnon kannalta ellei oma uteliaisuus asian tiimoilta herää sen suuremmin.

Robert Langdon kirjat ovat kuin James Bond kirjoja – jännitystä sekä tietysti Langdon -tyttö löytyy aina. Mielestäni Inferno on hieman paluuta jälleen Da Vinci – koodimaiseen mysteerien selvittämiseen. Loppu jättää joitakin kysymyksiä auki, jolloin loppu jää hieman avoimeksi. En tässä kuitenkaan lähde pohtimaan näitä tarkemmin, etten pilaa lukunautintoa niiltä jotka eivät ole vielä kirjaa lukeneet. Inferno on mielestäni jälleen ehdottomasti lukemisen arvoinen ja Brown todistaa jälleen Infernossakin olevansa hyvä rakentamaan jännitystä ja pitämään sitä taidokkaasti myös yllä. Edelliseen Dan Brownin kirjoittamaan Robert Langdonin seikkailuun Kadonnut Symboli, Inferno oli mielestäni parempi ja toi hienosti taas historian todellisia ja kuvitteellisia mysteereitä esille sekoittaen ne herkullisesti.

”Helvetin pimeimmät paikat on varattu niille, jotka pysyvät puolueettomina moraalisten kriisien aikana.”

Kokonaisarvosana: 8