Boyne - Poika raidallisessa pyjamassa

Bongasin eilen alehyllystä pokkarin jonka sitten luin sohvan nurkkaan päästyäni parissa tunnissa. (: 

Boynen 2006 julkaistu kirja ’Poika raidallisessa pyjamassa’ on ”Aus-vitsiin” sijoittuva tarina kahden 9 –vuotiaan pojan ystävyydestä yli erilaisten maailmojen sekä myös konkreettisen keskitysleirin rajojen.

Kirjan takatekstissä todetaan, että tarinasta ei kannata tietää mitään etukäteen, jotta ei paljastu liikaa. Olen itse asiassa yhtämielinen tämän kanssa ja yritän mahdollisimman vähän paljastaa mitään oleellista juonikuviosta.

Toisesta maailmansodasta ja natseista on tehty hirveän suuri määrä elokuvia ja myös kirjoja. Niin tositarinoihin perustuvia kuin mielikuvituksenkin tuotteita. Tämä myös asettaa aina tietyt odotukset. Näkökulma kirjassa on kuitenkin erilainen ja muista aiheeseen liittyvistä tarinoista poikkeava. Tarina kerrotaan 9 –vuotiaan, hieman naiivin pojan silmin. Lukijalle jää tulkittavaksi aukot, joita pieni poika ei vielä ymmärrä itse päätellä. Lisäksi tarinoita kaiken kestävästä ystävyydestä ja rakkaudesta on paljon ja näillä on myös helposti vaarana lähteä liian siirappisiksi ja liikaa elämää suuremmiksi. Tästä tarinasta sellaista fiilistä ei kuitenkaan jää. Ystävyydestäkin kuultaa hyvän perheen pojan kiltteys ja lapsen viattomuus.

Asetelma kirjassa on mielenkiintoinen ja itselläni oli suuret odotukset. Kuitenkin tarina jää osittain hieman kevyeksi, ottaen huomioon kuinka surullinen ja suuri aihe myös fiilistasolla on. Tämä johtuu myös nimenomaan kirjaan valitusta näkökulmasta. Se on tarkoituksella naiivi, mutta syvyyttä olisi voitu tavoittaa ehkä ottamalla mukaan enemmän moniulotteisuutta. Poika kuulee kaikenlaista natsisotilaiden vieraillessa talossa, mutta ei ymmärrä kaikkea. Tämä olisi mahdollistanut lukijalle enemmän ulottuvuuksia.

Itse olen lukenut jo koulussa Anne Frankin päiväkirjan, jossa osa karmivuudesta tulee sen aidosta luonteesta. Se on aidosti tytön päiväkirja, joka on elänyt sitä elämää. Siinä on kuitenkin löydettävissä samanlaista naiiviutta. Voisin uskaltaa jopa sanoa, että jos pidit Anne Frankin päiväkirjasta, pidät myös tästä kirjasta. Kirja sopii myös mielestäni nuorelle lukijalle aiheeseen tutustumisena. Kirja on erityisen helppolukuinen ja sinällään mukavan konstailematon ja yksinkertainen. Helppolukuinen eikä liian karmiva kuitenkaan nuoremmallekin lukijalle. Kirjaa on myös arvosteltu sen liian kevyestä otteesta vakavaan asiaan. 

Kuitenkin tarina on liikuttava. Loppu on kaunis ja kylmä samaan aikaan.

”Bruno huomasi yhä pitävänsä Shmuelin kättä omassaan, eikä mikään koko maailmassa olisi saanut häntä irrottamaan otettaan.”

Elokuvaversiokin kirjasta on tehty, saa nähdä minkälaisen fiiliksen se tuo tullessaan! 

-J