keskiviikko 8. lokakuuta 2014

.. Kun negatiivisuus yhdistää

Olen oikeastaan vasta viime aikoina oikein kunnolla herännyt tähän ilmiöön kunnolla. Kaikki oikeastaan alkoi siitä kun mieheni yhden pienen tunteenpurkaukseni jälkeen totesi tyynesti, että "noh, ainahan toi teidän kaveruus on ollut tollasta, että vaan negatiivisuus yhdistää". Niin hassua kun se onkin, niin aidosti jotenkin tajusin sen vasta siinä hetkessä. Negatiivisuus yhdistää. Toden totta.

Se on myös loppujen lopuksi tosi raskasta. Jotenkin jokaisen puhelun, tapaamisen ja keskustelun jälkeen huomaan että oloni on raskas, ahdistunut ja ärsyyntynyt. Eikä kevyt, iloinen, innostunut ja pirteä kun taas toisten ystävien kanssa keskustelemisen jälkeen. Tämä kertoo jotenkin puolestaan hyvin paljon. 

Tämä on myös todella harmillista. Itselläni on lähipiirissä kaksi tapausta, jotka jotenkin aina vaan haluavat valittaa, puhua pahaa toisista tai masistella omaa elämäänsä. Ja jotenkin mun puoleeni käännytään aina silloin kun menee huonosti. Ei silloin kun menee hyvin. Itse olen vuosien varrella rakentanut oman asenteeni (vaikka itse nyt sanonkin) erittäin posiitiviseksi ja vasta oikeastaan nyt ymmärsin että hei, mä en ole huono ystävä vaikka mä en jaksa aina sitä, että kanssakäyminen on pelkästään negatiivista. Olen hyvä ystävä ja kuuntelen aina kun toisella on murheita. Mutta vasta nyt olen antanut itselleni luvan siihen, että mun ei tarvitse jaksaa aina uusia ja uusia negatiivisia juttuja niskaani. Varsinkin kun ne on ne ainoat jutut joiden kanssa mun puoleeni käännytään. 

Toisen tapauksen kanssa taisin jossain vaiheessa saada lasini täyteen ja se vuosi yli. En vain jaksanut enää. Sitten kun itse tarvitsin tärkeälle asialle apua ja hieman vaivannäköä vuokseni niin kumma juttu kun kalenterista ei löytynyt aikaa puolen vuoden jaksolta käyttää aikaa muutamaa tuntia. Asia oli itselle erittäin tärkeä (ja jokaiselle ihmiselle tärkeä asia elämässä) mitä toinen ei ilmeisesti ymmärtänyt, ollut valmis näkemään vaivaa tai ei vain kiinnostanut. Niin tai näin, siinä kohtaa itselle riitti. Aidon ystävyyden pitää toimia molempiin suuntiin. Ja onko aitoa ystävyyttä jos se on negatiivisuus mikä yhdistää? 

Toinen tapaus onkin vähän hankalampi, koska kuuluu perhepiiriin. Siinä ei vain voi tulla mitta täyteen. Henkilö on rakas, mutta kanssakäyminen on nykyään todella raskasta. Henkilö ei mitenkään näe itse, että aikuisen ihmisen ei kuulu kaataa kaikkia omia henkilökohtaisia ongelmiaan toisen niskaan. Pahimmillaan saan tästä vielä syyllisyyden niskaani kun en jaksa kerta toisensa jälkeen ymmärtää ja lähteä ongelmien yliampuvaan dramatisointiin ja märehtimiseen mukaan. Kun en kerran voi ymmärtää enkä tiedä kaikkea. 

En selvästi. 

On mielestäni surullista kun negatiivisuus on niin vahvasti läsnä. Sitä voi tehdä valinnan elämässään mihin sitä haluaa ajatuksensa ja energiansa kohdistaa. Koska aina sitä negatiivista ja valitettavaa löytyy. Kaikella on kääntöpuolensa. Duunipaikka voisi olla parempi - hei mulla on kiva duuni paikka vaikeassa taloustilanteessa. Mulla ei ole varaa remontoida noita kamalia keittiönkaappeja ja uutta autoa - Mulla on varaa kuitenkin pyörittää arkea syynäämättä ihan joka senttiä. 

Itse olen jotenkin todella onnellinen siitä kun oon löytänyt positiivisen asenteen. Positiivisen perusasenteen löytämisellä teet suurimman palveluksen nimenomaan itsellesi. Jos muiden negatiivisuus on hyvin raskasta minulle, kuinka raskasta se voi olla heille itselleen?! 


1 kommentti:

  1. Olen samaa mieltä siitä, ettei ystävyys voi perustua vain negatiivisuudelle. Ei edes kaksisuuntaiselle, saati sitten yksipuoliselle, kuten kuvailit.

    Tietyissä rajoissa yhteiset ärsytyksen ja harmin aiheet yhdistävät, koska ne kertovat jaetuista arvoista ja kiinnostuksista. Ne paljastavat, mitä pidätte niin tärkeänä, että se herättää tunteita. Monesti yhteiset purnaushetket lujittavat ihmisten välisiä suhteita esim. työpaikoilla - mieleen tulee monta esimerkkiä menneiltä kesiltä! Mutta kyllähän näiden vastapainoksi tarvitaan myös positiivisempia hetkiä: mukavien asioiden, toiveiden ja suunnitelmien jakamista.

    Kun perusnegatiivista ihmistä ei saa käännytettyä positiiviseksi, joskus on pakko varjella omaa positiivisuuttaan säännöstelemällä kanssakäymistä. Sinulla on hyvä perusasenne, pidä siitä kiinni!

    VastaaPoista