lauantai 7. joulukuuta 2013

Nuori ja vastavalmistunut - mitä ihmettä nyt teen?

Pahoittelut pienestä radiohiljaisuudesta - erityisesti kirjojen suhteen. Täysipäiväinen työ ja siihen päälle treenit + gradun kirjoittaminen vie melkoisen lohkon elämästä tällä hetkellä! Mutta innolla täällä odotetaan joulua, kirjalahjoja ja aikaa lukea!

Olen jo pitään pyöritellyt mielessäni korkeakoulutettujen ja muiden opiskelijoiden työllisyysasioihin. Teen itse rekrytointeja eräässä kansainvälisessä yrityksessä ja olen aika paljon tekemisissä korkeakouluopiskelijoiden ja vastavalmistuneiden kanssa. Välillä tuntuu oikeastaan surulliselta. Taloustilanteessa ei ole edelleenkään juhlimista ja jo työkokemustakin kerryttäneitä korkeakoulutuksen omaavia henkilöitä on työttömänä, miten siinä sitten pärjäät vastavalmistuneena niiden rinnalla? 

Tässä omaa näkemystäni. 

Ole nöyrä. Kukaan ei halua töihin ylimielistä työntekijää, joka ei ole valmis tekemään mitään oman asemansa alla olevaa työtä. Lisäksi jos työmarkkinatilanne näyttää huonolta etkä saa niitä oman alasi töitä, niin jousta! Ota jotakin työtä mitä saat. Eräs  opintojensa loppupuolella oleva insinööriopiskelija oli ottanut CV:stään pois työnsä lehtienjakajana. "Kun se on niin noloa". Ei ei ei ei. Takaisin se sinne! Se ei ole noloa. Se kertoo asenteestasi. Et ole nirso töiden suhteen ja sinulle on tärkeää saada elantosi ja päästä pois kotisohvalta, vaikka juuri sitä unelmatyötä ei olisikaan tarjolla. Lisäksi monet häpeävät siivoustyötä. Miksi? Se näyttää todella hyvältä CV:ssä!

Älä odota liikoja ja ole maltillinen. Erään arvostetetun korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö kyseli messuilla minulta mitä työmahdollisuuksia meillä olisi. Kysyin minkälaisista töistä hän olisi kiinnostunut. Vastaus kuului "asiantuntijatehtävistä". No ensinnäkin, tämä ei kerro vielä mitään. Toiseksi, odota viisi vuotta. Et voi olla vastavalmistunut ja päästä suoraan asiantuntijatehtäviin. Mikä asiantuntija se silloin olisi? Surullinen ilmiö sinällään, mutta oma koulutuksenikin on käsittänyt lukuisen määrän johtamisen ja organisaation strategian kursseja, mutta näihin tehtäviin menee vuosia ennen kuin olet siellä. Tämä on hämäävää. Monet korkeakouluopiskelijat eivät ymmärrä, että työelämässä pitää kuitenkin kerryttää sitä substanssiosaamista. Et voi olla henkilöstöjohtaja, jos et ole koskaan työskennellyt henkilöstöhallinnossa jollakin alemmalla portaalla.

Toinen ilmiö, mikä hämää varsinkin korkeakouluopiskelijoita. Liiton suosituspalkat. Vastavalmistuneen diplomi-insinöörin suosituspalkka on TEKin mukaan esimerkiksi 3500e/kk. Erittäin harvoista duuneista saat tätä vastavalmistuneena. Suosituspalkat ovat ihan överiyläkanttiin. Realitycheck!

Profiloidu. Sinun pitää profiloida itsesi. Kaikilla on oltava joku juttu millä erotut muista hakijoista. Ja tämä erottuva tekijä on jokin mikä liittyy osaamiseesi, taustaasi eikä persoonallinen tervehdys työhakemuksessasi (älä yritä liikaa - epätoivon haistaa). Tämä voi olla tietty suuntautuminen ja osaaminen esimerkiksi kesätöiden kautta. Itse olen kovaa vauhtia profiloitumassa henkilöstöalalle. Sitä ennen olin vain hyvin yleisestä  koulutuksesta (johtaminen/organisointi) tuleva loppuvaiheen opiskelija, joka ei tiennyt okein sitä omaa juttua. Sinulla pitää olla päämäärä ja miksi haluat kehittyä. Jokin suunta urallasi jo yllättävän varhaisessa vaiheessa. Jos olet tehnyt omalta alaltasi vähän tuota ja vähän tätäkin niin älä hätkähdä jos työhaastattelussa joku töksäyttää että "no mikä sua oikein sit kiinnostaa kun olet pomppinut sinne sun tänne". Työnantajat haluavat kuitenkin aina sitoutuneita työntekijöitä. 

Josta päästään seuraavaan. Ole innostunut ja motivoitunut omasta jutustasi. Sen huomaa hyvin nopeasti haastattelussa (vaikka sinulla ei olisikaan omalta alalta työkokemusta) kuinka paljon olet omaan juttuusi innostunut ja kuinka paljon sinulla on siitä innostusta ja osaamista. Ne ovat ihan parhaita haastatteluja kun toinen on ihan intoa piukassa omasta alastaan. Tässä myös huomaa myös sen eron, jonka eräs DI -ystäväni sanoi että huomaa useasti esimerkiksi (anteeksi yleistys, näin ei tietenkään aina) nais- ja miesinsinöörien kesken. Naiset osaavat kyllä kaiken, mitä he ovat saaneet imettyä opiskeluistaan aiheesta. Miehet eivät aina ehkä kaikkea ole oppineet kirjoista, mutta he ovat innostuneita tekniikasta ja he ovat olleet sen parissa tekemisissä siitä lähtien kun oppivat suunnilleen kävelemään. Oma diplomi-insinöörini kotona on lapsesta saakka purkanut ja koonnut asioita ja ollut yleisesti asioista kiinnostunut. Viimeksi hän taisi purkaa iPhoneni (vaihtoi siihen näyttöä) ja hän oli ihan omassa elementissään tätä tehdessään, kun purki ja pipersi puhelimeni parissa, voitteko uskoa?! (Itse saatoin olla hieman huolestunut kun ihana puhelimeni oli miljoonassa osassa pikkuisine ruuveinen keittiönpöydällä - mutta hei, nyt on uusi näyttö ja toimii!) Osaaminen ei rakennu vain sen 4-5 vuoden aikana siellä koulunpenkillä vaan myös harrastuneisuudestasi. Toiset ovat imeneet koko ikänsä tietoa tältä innostavalta alalta. 

Arvosta duunareita. Tässä taloustilanteessa täytyy sanoa, että monilla duunareilla riittää paljon paremmin töitä kuin korkeakoulutetuilla. Ja mielestäni duunareita arvostetaan aivan liian vähän. Näitä työntekijöitä tarvitaan aina ja heidän työnsä on erittäin arvokasta. Nykyään koulutuksen arvostus on muutoinkin laskenut, koska esimerkiksi hyvin moni on käynyt korkeakoulun. Tämä on kärsinyt jonkinlaisen inflaation. Mitä kuitenkin arvostetaan on se, että olet ammattilainen omassa jutussasi. Turhaan hakee korkeakoulututkintoa arvostuksen vuoksi. Hanki ammattitaitoa! Ja lisäksi jos olet korkeakouluopiskelija ja esimerkiksi opiskelet rakennusinsinööriksi niin mene sinne raksalle! Älä nirsoile! 

Monet myös karttavat "pätkätöitä". Inhottava sanakin jo! En väitä etteivätkö toiset yritykset ihan laittomasti ja surutta ketjuta lyhyitä määräaikaisia (jotka btw katsotaan toistaiseksi voimassaoleviksi jos riitautat asian), mutta älä myöskään karta näitä määraikaisia työsuhteita. Hyvin yleistä on, että ensin työntekijä otetaan määräaikaiseen työsuhteeseen. Tai hyvin usein näkee, että työntekijä menee yritykseen tekemään jotakin lyhyttä projektia. Nämä työtarjoukset kannattaa aina ottaa vastaan. Kun näytät hyvän asenteen ja osaamisesi niin yllättäen näille sitten alkaa löytyä niitä töitä pidemmäksikin aikaa. Sitten olisi tarjolla seuraava projekti ja jossakin vaihessa saat sen "vakityöpaikan". 

Älä kuitenkaan myöskään masennu. Kyllä se unelmatyöt sieltä vielä tulee kun maltat odottaa. Malta aloittaa ns. pohjalta ja alemmalta tasolta, mitä saatoit odottaa ja hyvät tyypit etenevät tästä aina. Sinun täyty vain näyttää kyntesi ja osaamisesi että sinusta on vaikka mihin! Ei sitä voi kukaan tietää ennen kuin olet sen näyttänyt. 

Tässä siis viimeaikaisia fiiliksiä, mitä ajatuksia itsellesi tästä tulee? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti