Elämänmuutoksia

Syntisen pitkä tauko, elämänmuutokset ovat ihan vieneet mukanaan! Tämän neidin elämässä on ollut muutoksia kerrakseen, jolloin siis blogikin jäänyt vähemmälle. Aiheita blogiin olisi vaikka loppu vuodeksi! 

Kaikki muutokset tulleet vielä kaikki kovin nopeasti. Niin nopeasti, että nämä sai tiivistettyä ystävilleni yhteen facebook- päivitykseen: 

"Phew! Get married, check. Get new job, check. Get new home and city, check. And all these within one week. Maybe finally some sleeping in the airplane. Honeymoon!" 

Häät, muutto toiselle paikkakunnalle, uusi työpaikka sekä ihana seikkailu roadtripaten New Yorkista San Franciscoon! 

Aikaisemmin olen ollut vähän huono käsittelemään positiivisiakin elämänmuutoksia. Vaikka olisi kuinka innoissaan niin jotenkin isoista muutoksista, niin jossakin vaiheessa itselle on aina iskenyt se fiilis takaraivoon, että hei, mitä mä menin tekemään! Lisäksi vielä hieman sentimentaalisena luonteena myös jotenkin sitä myös jää haikeaksi ja kaipaamaan vanhaa. Ei siksi, että pelkäisi uutta, eikä siksi että vanha olisi ollut jotenkin turvallisempaa. Vaan siksi, että aina olen osannut kovasti arvostaa sitä mitä minulla on ollut ja olen laittanut siihen koko sydämeni. Tästä tulee ehkä se sivuefekti, että siitä on myös vaikea päästää irti. Ehkä sitä siis tuli muutama kyynel vieräytettyä poskelle. 

..Näin mä sen ainakin haluan ajatella! (: 

Ehkä tässä myös alkaa hieman tuntumaan viimeisen 1,5 vuoden kiire. Kokopäiväisen työn, juoksun, kuntosalin sekä gradun kirjoittamisen yhdistäminen alkaa viemään veronsa. 

Mutta. Onneksi nämä fiilikset eivät kestä kuin sen pienen hetken ja sitten saa olla innoissaan ja iloinen siitä, että elämä menee eteenpäin, saa kokea uusia asioita ja avartaa omaa elämäänsä ja asennettaan. Uuteen kaupunkiin tutustminen on ollut ihanaa (tästä lisää myöhemmin), uudessa työpaikassa on jo nyt parissa kuukaudessa oppinut paljon uutta hyödyllistä sekä ehkä tämä rouvaelämäkin maistuu! (; 

Pienen oman kriisin jälkeen siis oikeastaan olen tullut siihen tulokseen, että elämänmuutokset ihmisen elämässä ei ole ollenkaan huono juttu. Ne vahvistavat, vaikuttavat asenteeseen ja avartavat. Pitää myös olla rohkeutta tehdä isoja päätöksiä. Ei elämässä tule myös paikalla pysymällä välttämättä yhtään niin superkivoja juttuja! Pitää uskaltaa heittäytyä. Ja luottaa itseensä että kaikesta selviää vaikka päätökset eivät osoittautuisikaan niin superhyviksi. 

Myöhemmin kirjoittelen tarkemmin häistä, Roadtripistä Jenkeissä, uudesta kotikaupungista jne.! .. Ja olen saanut vähän tartuttua kirjaankin välillä ,joten näitäkin tiedossa!

Pysykää kanavalla! (; 

Alkuvuoden kuulumiset kuvina!

Kuten olen tässä ehkä vähän liikaakin sanonut niin tässä elämäntilanteessa lukeminen on harvinaista luksusta ja blogi on jäänyt vähän hiljaiseloon, joten tässä alkuvuotta kuvina! 

Kameran kanssa on tullut pyörittyä ja olen yrittänyt opetella sitä käyttämään! Lisäksi aurinkoista kevättä on kiva kuvailla! 

On ollut myös ihania auringonlaskuja, tätä kuvaa ei ole itseasiassa edes muokattu, värit onnistuivat muutenkin kivasti! 

Häävalmisteluja unohtamattakaan! Kutsut saatiin postiin tällä viikolla ja useammalta on tullut ihasteluja erityisesti sisälle tulostettujen "korttien" ansiosta. Itse yritin lisäksi miettiä käytännöllisestä näkökulmasta näitä! 

Kävin myös sovittelemassa vihkisormuskandidaatteja. Itselläni oli ehkä jonkinlainen visio ja olisin halunnut melko uniikkia, mutta niinhän siinä kävi, että joku vain sopi siihen sormeen ja siitä tuli vaan se fiilis! 

Häistä puheenollen, urheiluja unohtamatta! 

Nyt kun on ihanan keväistä niin olen vähän vaihtanut urheiluviikkoni aikataulua. Olen ottanut mukaan aamulenkit. Kolme kertaa viikossa siis reilu puolen tunnin aamulenkki, juosten siis. Ensin ajattelin että tää on ihan hullua, mutta siis kuudelta herääminen ja 6.20 lenkille lähteminen on aidosti todella virkistävää ja piristävää. Jaksan tämän jälkeen päivän töissäkin todella hyvillä energioilla! Illalla kyllä väsyttää melkoisesti. (-; Ruokavalioitahan en hirveästi mitään noudata, mutta olen yrittänyt tässä kevään korvalla vähän enemmän painottaa salaatteja ja jättää niitä naposteluja pois. Onhan tässä vielä melkoisesti matkaa, mutta toisaalta, tässä on myös aikaa. Olen todennut että vatsaa saa parempaan kuosiin, mutta jenkkikset eivät lähde sitten millään. Itse en kuitenkaan ole valmis vetämään rasvaprosenttia ruokavaliolla ihan älyttömästi alaspäin. Muoto sieltä pikkuhiljaa tulee lihaksiin. Hidashan tämä prosessi on kun teen tällaisella enemmän elämäntapaohjelmalla enkä ottamalla mitään älyttömiä ohjelmistoon, mitä en pystyisi täysipäiväisen työn ja opiskelun ohella tekemään myös tulevaisuudessa. Teen hyvillä fiiliksillä ja pääsääntönä se hyvä olo! Suosittelen niitä aamulenkkejä tähän! 

Mutta tämä lyhyesti, kaikista voisi varmasti turinoida vaikka kuinka! 

Khaled Hosseini - Tuhat loistavaa aurinkoa

Olipa vihdoin aikaa lukea kirja! Sitä ei voi uskoakaan kuinka luksusta on kun on hetki aikaa lukea, käpertyä peiton alle ja ahmia hyvää kirjaa! Sitä on näissä kiireissä oppinut kummasti arvostamaan vapaa-aikaa!

Tuhat loistavaa aurinkoa kertoo kahden Afganistanilaisnaisen tarinan. Toinen syntyy kaksikymmentä vuotta aikaisemmin ja päätyvät saman miehen kanssa naimisiin. Afganistanilaisten naisten kohtalot määrittyvät sodan, miesten ja talibanien hallinnon mukaan. Heillä on hyvin vähän vaihtoehtoja, mutta heillä on toisensa.

Mariam on 15 –vuotias kun hänen rakas isänsä pettää hänet ja naittaa hänet kolmekymmentä vuotta vanhemmalle Rhasidille. Melkein kaksikymmentä vuotta myöhemmin 14 –vuotias Laila menettää perheensä ja rakkaansa Tariqin. Hänellä ei ole enää mitään jäljellä ja hänestä tulee Rhasidin toinen vaimo.

"Äiti laski jyväkulhon käsistään. Hän kohotti Mariamin leukaa sormellaan. 'Katso minuun' Vastahakoisesti Mariam totteli. Äiti sanoi 'Paina tämä mieleesi, tyttöseni, ja painakin kunnolla: niin kuin kompassin neula hakeutuu pohjoiseen, miehen syyttävä sormi löytää aina naisen. Aina. Muista se Mariam.'" 

Tarina kätkee taakseen kauniita, sydäntä riipaisevan surullisia kuin jopa järkyttäviäkin elementtejä.

Hossein on kieltämättä aivan mahtava kertomaan elämäntarinoita. Hän rakentaa hienosti Mariamin elämäntarinan pienestä kolbasta alkaen ja miten hänen elämänsä kietoutuu tiiviisti yhteen Lailan elämäntarinan kanssa. Tarina on täynnä yllättäviäkin käänteitä. Loppu saa samanaikaisesti melkein kyyneleen silmään kuin helpotuksen huokauksen.

Hosseinilla on selkeästi mukana myös yhteiskunnallinen viestinsä romaaneissaan. Tarina on kerrottu kahden afganilaisnaisen näkökulmista ja Afganistanin yhteiskunnallinen tilanne seuraa Lailaa ja Mariamia sitoen ne toisiinsa. Hosseinin yhteiskunnallinen viesti tulee hyvin selväksi, mutta hän ei kuitenkaan tyrkytä sitä eikä tuo sitä liikaa mukaan. Se syventää tarinaa ja luo myös osaltaan tunnelmaa tarinaan.

Teoksesta mielestäni heijastuukin selkeästi läpi kirjoittajan oma rakkaus alkuperäistä kotimaataan kohtaan ja halu jakaa maailmalle tarina hieman eri näkökulmasta, varsinkin poiketen meille tutusta länsimaalaisesta näkökulmasta.

Yhteiskunnallisuuden lisäksi teoksesta on löydettävissä muitakin selkeitä teemoja. Yksi vahvimmin mielestäni teoksesta välittyy tietynlaiset mieskuvat. Yksi on hyvinkin paljon kunniastaan jopa liikaakin huolta pitävä bisnesmies, yksi yliopistomaailmassa kotonaan oleva, hellä ja vapaamielinen tieteilijä, helläsydäminen mulla, uskonoppinut sekä vaimojaan raa’asti henkisesti sekä fyysisesti murjova aviomies. Kaikki hyvin erilaisia ja kaikki määrittävät vahvasti tyttäriensä ja vaimojensa elämää. Teoksessa on itse asiassa hyvin paljon löydettävissä erilaisia elementtejä.

Kirjasta jää myös hyvin samanlaiset fiilikset kuin aikaisemmin lukemastani Hosseinin kirjasta Ja vuoret kaikuivat. Näissä kahdessa on melko paljon samaa tunnetta, samaa uhrausta ja samanlaista rakkautta. Molemmista olen pitänyt paljon! Seuraavaksi Leijapoika ehkä listalle! 

Tarina todella imi sisäänsä ja sai elämään mukanaan. Suosittelen!

Kokonaisarvosana: 10

Häätunnelmia osa 2: Mekko joka näyttää juuri itseltäni!

.. ja enempää mekko ei voisi varmaan itseltäni näyttääkään! 

Sain ennen joulua jo hääpukuni itselleni. Olen ehkä hieman ajoissa, mutta tilasin puvun jo hyvissä ajoin, koska puvun toimitusaika oli melko joustava. Olen todella laiska kiertämään liikkeitä ja kävin tasan yhdessä liikkeessä sovittamassa tasan yhtä pukua ennen  kuin tilasin oman pukuni. Lisäksi itselläni ei ollut oikeastaan mitään käsitystä minkälaisen hääpuvun haluan ennen kuin näin joskus kuvan Disneyn hääpuvusta joka oli kuin itselleni tehty! 

Tästä vasta tajusin että tosiaan.. hääpukuhan voi olla muukin kuin valkoinen. Ja tämä oli vieläpä vaaleanpunainen, mutta kuitenkin olematta vielä ihan täydellinen överi. Lisäksi tässä tämä jonkinlainen merenneito -malli näytti kivalta. Kävin sovittamassa yhdessä liikkeessä merenneito -mallista pukua sen verran, että sopiiko malli itselleni lainkaan ja malli sopi itseasiassa erittäin hyvin ja tuntui omalta jutulta. Tämän puvun kanssa kuitenkin kävi niin, ettei sitä ollut mahdollista saada käytännössä oikein mistään. Puku kuuluu Alfred Angelon Disneylle suunnittelemaan mallistoon ja esimerkiksi Turussa oleva hääliike Fiancee tilaa Alfred Angelon pukuja, mutta selvitettyään asiaa, näitä Disney- mekkoja ei saa tilattua muuta kuin suuria määriä kerrallaan joten harva liike oli valmis näitä tilaamaan. Kokeilin muutamasta muusta maasta Euroopasta, johon on edes jotakin kontakteja olisiko pukua ollut mahdollista saada, mutta ei kovinkaan helposti. Joten tämä piti haudata. Yritin pitkään etsiä vaaleanpunaista pukua, mutta aika helposti vaaleanpunaiset puvut menevät omaan makuun vähän liian prinsessamaisiksi kuitenkin. 

Yhdestä liikkeestä itselleni ehdotettiin Mori Leen 4902 pukua:

Mutta väri oli tässä ehkä vähän liian hailu ja malli jotenkin ei niin sulava ja luonnollisesti laskeutuva. 

Loppujen lopuksi löysin Italialaisen merkin Demetriosin, jonka mekko jotenkin vaan kolahti. Mekon kanssa kävi muutoinkin aika uskomaton tuuri. Laitoin Demetriosin asiakaspalveluun jo hieman kyllästyneenä mekkojahtiin viestiä, että mistäköhän saisin tänne pohjoiseen ja syrjäiseen maailmakolkkaan nimeltä Suomi mekon, jonka haluaisin. Ystävällisesti asiakaspalvelusta vastattiin, että heillä on yksi yhteistyökumppani Suomessa (!) ja tämä sijaitsee Tampereella. Kävin liikkeessä kyselemässä ja he tilasivat puvun.  Ja noin kahden kuukauden kuluttua tästä sain ihanan paketin Milanosta! Tottakai tässä oli riskinsä tilata mekko käytännössä netistä mallikuvien perusteella. Mutta päätin kuitenkin ottaa riskin.

Loppujen lopuksi puku on jonkin verran iso, mutta joka tapauksessa korjausompeluita tähän olisi joutunut tekemään. Lisäksi mitä Demetriosin sivuilta katsomista kuvista en huomannut, puvun väri taittaa jonkin verran hopeaan, mikä oli oikeastaan positiivinen yllätys. Tällöin puvun väri ei mene liian hempeään vaaleanpunaiseen. Seuraavaksi olisi haasteena löytää oikeat kengät ja pukuun sopivat alusvaatteet. Tämän jälkeen 1-2 kuukautta aikaisemmin saa viedä puvun ompelijalle. Aikaisemmin ei kannata ilmeisesti viedä, sen varjossa jos tässä vaikka laihdutaan tai lihotaan! Tässä on ihan hyvä salivaihe meneillään ja keväällä pitäisi ottaa juoksukuuri, joten toivottavasti ei ainakaan jälkimmäistä! Lisää kuvia mekosta täältä!

Lisäksi mietin onko vaaleanpunainen mekko liian erikoinen hääpuvuksi. En oikeastaan osaa tästä vieläkään sanoa, mutta tulin siihen tulokseen, että puku on itseni näköinen ja pidän siitä. Lisäksi se ei ole mielstäni mauton erilaisesta värivalinnastaan huolimatta. Lisäksi puku aidosti kertoo jotakin musta. Äidillänikin on varmasti pukuun liittyen tarina kerrottavanaan vaaleahiuksisesta 5 -vuotiaasta tytöstä, joka rakasti 90 -luvun alussa vaaleanpunaista muumi- mekkoaan! 

Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat

Vuonna 1952 Saboor -niminen mies matkaa kotikylästään Shadbaghista lapsiensa Abdullahin ja Parin kanssa kohti Kabulia. Kirja alkaa isän kertomalla sadulla lapsilleen. Tarina kertoo isästä ja hirvittävästä valinnan vaikeudesta ja menetykstä. Koko kirjan tapahtumat oikeastaan nivoutuvat tähän tarinaan ja tunnemaailmaan. Kirjassa on kyse juuri tästä tarinasta, jonka Saboor kertoo lapsilleen. 

En ole itseasiassa lukenut Hosseinin muita kirjoja, vaikka Tuhat loistavaa aurinkoa on ollut erittäin suosittu ja pidetty romaani. Täytyy ottaa tämä seuraavaksi lukulistalle. Kirja on koskettava kokonaisuus toisiinsa nivoutuvia elämäntarinoita. Punaisena lankana tarinassa on kuitenkin Saboorin tekemä elämänvalinta, joka vaikuttaa muihin ihmisiin ja erityisesti sisaruksiin Pariin ja Abdullahiin, jotka ovat läheisempiä kuin kukaan sisarus voi koskaan olla. Heidän äitinsä on kuollut ja isä Saboor on mennyt uusiin naimisiin. Kukaan ei rakasta ja hoivaa pientä Pari -tyttöä kuin hänen isoveljensä Abdullah. Tarina vie ajallisesti sisarusten tarinan lapsuudesta 1940 -luvulta heidän Alzheimerin värittämään vanhuuteen 2010 -luvulle saakka. Matkalla lukijalle kerrotaan syviä ihmiskuvauksia, menetyksiä ja arkipäivän elämäntarinoita ja selviämistarinoita. Maantieteellisesti tarinan sydän on Afganistanissa, mutta tarina vie meidät myös Ranskaan, Kreikkaan ja Yhdysvaltoihin saakka. 

"Mutta tyttö ei välitä. Hän on onnellinen saadessaan olla veljensä lähellä. Kun hän vähitellen alkaa vajota uneen, hän tuntee itsensä täydellisen rauhan ympäröimäksi. Hän sulkee silmänsä. Hän liukuu pois huolettomana, ja kaikki on äkkiä selkeää ja kirjasta."

Kirjassa on melko laaja määrä erilaisia henkilöhahmoja, joiden elämäntarinat liittyvät jollakin siteellä toisiinsa. Lisäksi tarina ei etene lineaarisesti, vaan tarina rytmittyy vähän eri tavalla. Kirja on samalla myös kuin kokoelma novelleja, jotka linkittyvät Parin ja Abdullahin tarinan kautta jotenkin yhteen. Kirjassa on yhdeksän lukua ja yhdeksän eri kertojaa.

Kaiken kaikkiaan kirja on kaunis ja surullinen ja tämä sai minut kyllä kiinnostumaan muistakin Hosseinin teoksista. Joissakin kohdissa tarina tuntui hieman pitkäveteiseltä, koska meni hetki kun hahmotti henkilöhahmojen sidoksen toisiinsa. Joskus henkilöiden sidos on löyhä Parin sedän Nabinin naapuri ja Thalia on Nabinin Kabulin talon vuokraajan ystävä lapsuudesta. Päätarina tässä on kuitenkin Parin tarina ja mielestäni Pariin ja Abdullahiin olisi ollut kiva syventyä enemmän. Tähän uskomattoman läheisiin sisaruksiin ja sisarten väliseen hellyyteen ja rakkauteen olisi myös saanut enemmänkin syventyä ja tunnelatausta. Loppuratkaisu on myös melko kevyt ja olisin kaivannut siihen enemmän syvyyttä. 

Kokonaisuudessaan kirja oli hyvä ja pidän ajatuksesta, että kirja on kirjoitettu eri kertojien näkökulmista ja tarina etenee näistä erilaisista näkökulmista. Lisäksi on kiva idea kirjoittaa kirja, jossa on useampi toisiinsa linkittyvä elämäntarina. 

"Kun katson nukkuvaa Paria, muistan Baban ja minun iltarituaalit. Unien puhdistamisen, hyvien unien lahjoittamisen. Muistan unen, jonka annoin hänelle. Varon herättämästä Paria, kun ojennan käteni ja painan sen hellästi hänen otsalleen. Suljen silmäni."

Kokonaisarvosana: 10

I. Remes: Omertan liitto

Ilkka Remeksen uusimmassa dekkarissa Tuomo ja Riikka Saari joutuvat keskelle Euroopan pankkikriisiä, EU:n korruptiota ja mafiaa. Dekkarin teema on jälleen kerran ajankohtainen ja itsessään jo mielenkiintoinen. 

Sijoitusasiantuntija Tuomo Saari hyödyntää EU virkailijana työskentelevältä vaimoltaan Riikaltaan saamaa sisäpiiritietoa arvopaperikaupoista. Tieto onkin väärä ja Tuomolla on neljä päivää aikaa korjata virheensä ja saada kasaan 50 miljoonaa euroa. Tämä johdattaa Tuomon selvittämään totuuden Riikan italialaisen esimiehen korruptoituneesta toiminnasta. 

Ilkka Remes on perehtynyt EU:n toimintaan ja hän on taustoittanut teostaan sanomalla, että Omertan liiton tekeminen avasi hänen silmänsä EU:n suhteen. Hän on aikaisempina vuosina kannattanut Euroopan unionia peruskansalaisen tavoin, mutta huomasi kuitenkin Brysselin vaietusta puolesta löytyvän väärinkäytökset, salaiset operaatiot, korruptio, laittomat kotietsinnät ja mafiakytkökset. 

Todellinen EU on hätkähdyttävän kaukana kuvasta, joka siitä on propagandalla luotu. Tavallisesti joudun kärjistämään ja provosoimaan synnyttääkseni draamaa. Nyt jouduin lieventämään ja jättämään tarinasta pois asioita, jotka olisivat tuntuneet liian yliampuvilta ja epäuskottavilta fiktioon. Niistä kokoan ehkä tietokirjan. - Ilkka Remes Omertan liittoa taustoittavassa tiedotteessaan kotisivuillaan.

Remes on kirjaa varten myös tutkinut Euroopan unionin pääarkkitehdin Jean Monnetin elämää. 

Käsissäni oleva Omertan liitto on mielestäni yksi parhaista Remeksen tekemistä dekkareista. Aihepiiri on kiinnostava ja siihen on pureuduttu syvälle. Aikaisemmin Remeksen ongelmana on ollut jännityksen rakentaminen ja loppuratkaisun lässähtminen, mutta tässä nämä eivät tule esille eivätkä ole ongelma. Jännitystä on paikoin rakennettu erittäin hyvinkin. Kirja ei ole myöskään liikaa tehty elokuvakäsikirjoitusmaisesti, kuten osa aikaisemmista teoksista. Kirja etenee paremman rytmin mukaisesti ilman lyhyitä dialogeja. 

Teoksesta löytyvät kaikki perusremeksen ainekset: Bryssel, kansainvälinen draama ja suomalaismies. Tällä kertaa kuitenkin tarinan sankari, sijoitusneuvoja Tuomo Saaren hahmoon on kuitenkin vähän edes yritetty rakentaa ristiriitaisuutta. Tämä tekee tarinasta uskottavamman kun tarinan suomalaissankari ei ole puhtoistakin puhtoisempi. Ristiriitaisuutta voisi kyllä olla enemmänkin. Juonenkäänteet etenevät uskottavasti ja pitää lukijan hyvin otteessaan. 

Kokonaisarvosana: 8

Small things

Taas vähän kuvapainotteista postausta.. Testailin vähän uutta kameraani ja osa kuvista on vähän vanhempia, joita olen räpsinyt iPhonella. Ihanaa joulun odottamista! 

Isoisäni äidin virkkaama kahvikuppi, se on mielestäni aika symppis! Lisäksi kristalliset lasit perin isoäitini kuoltua. 

Viime joulun joululahja, Pentikin tuikkukippa! 

Ostin tänä syksynä Michael Korsin wristletin. Todellä kätevä, käytän lompakkona. Sisällä on korteille taskut sekä iPhone 5 sopiva puhelintasku. Todella kätevä ottaa töissä vain laukusta lounaalle mukaan! Ja toimisi varmasti hyvänä pienenä iltalaukkunakin kun mahtuu sopivasti vähän käteistä, parit kortit ja puhelin. 

Italiasta tuodut turistikrääsämaskit! 

Tänä syksynä myös tein jo piiitkään haaveilemani hankinnan! Louis Vuittonin Speedy 30 Damier Ebene -laukun! Laukku on IHANA! Laukkuhan maksaa ihan siis älyttömiä oravanhäntiä kaupassa uutena ja itselläni kävi tuuri että ystävälläni oli jäänyt laatikkoon käytännössä käyttämättömäksi tämä laukku ja sain mukavalla alennuksella laukun ihan vielä uudelta tuoksuvana! 

Sain myös ihanan jouluiset Sininkan korut! Tummanpunaisia korviksia käytän lähes päivittäin ja kaulakorukin on tosi helppo heittää bleiserin ja paidan kanssa tai villamekon kanssa. Hanki täältä omasi!

Matkakuume myös iskee päälle ja jos saisin päättää niin lähtisin joululomalla ihanaan talviseen Pietariin! Kuvia voi ihailla täältä. Mutta ehkäpä ensi vuonna! Pietari on vain yksi kyllä uskomattomista paikoista!