Salla Simukka: Punainen kuin veri

Lumikki Andersson on Tampereella ilmaisutaidonlukiota käyvä suomenruotsalainen tyttö. Lumikki ei ole aivan kuin muut. Lumikissa on jotakin samaa kuin Stieg Larssonin Lisbeth Salanderissa. Tyttö viihtyy yksin olematta yksinäinen. Lumikista on ehkä piirun verran liiaksi tehty supersankarinomaista ylirohkeaa tyttöä, joka tuntuu selviävän lähes mistä vain.

Kaikki saa alkunsa siitä kun yhtenä koulupäivänä Lumikki kävelee koulun pimiöön ja löytää sieltä kuivumasta suuren määrän seteleitä. Lumikki törmää yhteen lukionsa poikaa, Tuukkaan ja pian selviää että Tuukka ystävineen Elisan ja Kasperin kanssa ovat sotkeutuneet johonkin hämärään tyhmyyksissään. Elisa paniikissa vetää Lumikin mukaan sotkuun ja kohta paljastuu kuinka veristen rahojen taustalta löytyy salaperäisiä ja vaarallisia kansainvälisiä rikollisia.

Kirjassa on hyytävän pakkasen tuntua niin että varpaanpäitä kipristelee. Kirja pitää jännittävässä otteessaan ja vie hyvällä temmolla eteenpäin. Punainen kuin veri on selvästi nuorille suunnattu dekkari, mutta hyvä lukukokemus myös vanhemmallekin lukijalle. Monet dekkarit kärsivät välillä hienoisista uskottavuusongelmista, mutta yllättäen tämän kohdalla pahimpiin uskottavuusnongelmiin en törmännyt. Jännitystä rakennettiin hienosti, joskin asiat ratkesivat siihen nähden ehkä hieman vaisusti. Toisaalta taas tämä on ehkä osa sitä, että kirja pysy jossakin määrin uskottavuuden rajoissa.

Vihjailuja saadaan Lumikin menneisyydestä sekä hänen homoseksuaalisesta rakkauselämästään. Punainen kuin veri on sarjan ensimmäinen osa, joten nämä asiat varmasti sitovat tämän kirjan seuraavaan trilogian osaan.

Kirja on koukuttava, itse luin kirjan alle vuorokaudessa, kun se sai minut täysin koukkuunsa. Itse en taida kuulua romaanin varsinaiseen kohderyhmään, joten en vielä tiedä tulenko lukemaan trilogian seuraavan osan.

”Olipa kerran tyttö, joka juoksi niin kauan, kunnes jalat eivät enää kantaneet. Ja vielä senkin jälkeen hän juoksi, ajatuksissaan, kuvitelmissaan. Hänen hoikat, vahvat ja ketterät jalkansa kiisivät lumikinosten yli, eikä valkeaan lumeen jäänyt jälkeäkään. Hän pakeni niin kuin pakenevat ne, jotka tievätä olevansa vapaita, jotka tietävät, ettei heitä saada kiinni.” 

Kokonaisarvosana: 8

John Boyne - Kuudes mies

" Oli kuin olisimme kuolleet jo ennen kuin edes lähdimme Englannista. Ja kun minua ei tapettukaan, kun minä olin yksi onnekkaista.. niin, meidän makuusalissamme oli kaksikymmentä miestä. Kaksikymmentä poikaa. Ja meitä palasi vain kaksi. Eräs joka tuli hulluksi ja minä. Se ei tarkoita että hän ja minä olisimme selviytyneet. Minä en usko selviytyneeni. Minua ei ehkä ole haudattu ranskalaiselle pellolle, mutta siellä minä viipyilen. Henkeni ainakin viipyilee. Minä ajattelen että hengitän ja siinä kaikki. Ja hengittämisen ja elossa olemisen välillä on vissi ero. "

Sodan loputtua syksyllä 1919 Tristan Sadler matkustaa Lontoosta  Norwichiin palauttamaan sodassa tutustumansa miehen William Bancroftin siskoltaan Marianilta saamia kirjeitä. Kirja lähtee liikkeelle siitä kun Tristan matkustaa ja tapaa Williamin sisaren. Tästä lähtee liikkeelle surullinen tarina takautuvasti muutamaa vuotta aikaisemmin alkaen koulutusleiristä Aldershotissa päättyen siihen kun Tristan on 81 –vuotias.

Vuonna 2011 julkaistu ja nyt keväällä 2013 suomennettu Boynen Kuudes mies sijoittuu ensimmäiseen maailmansotaan ja kertoo Tristan Sadlerin tarinan. 1910- luvulla ei ole helppoa olla epäsovinnainen ja haluta erilaisia asioita. Perheensä hylkäämä Tristan värväytyy sotilaaksi 17 –vuotiaana valehtelemalla ikänsä. Koulutuksessa hän tutustuu William Bancroftiin, joka nukkuu koulutuksessa viereisessä sängyssä. En usko ihan hirveästi paljastavani liikaa kirjasta sanomalla, että Williamin ja Tristanin välille kehkeytyy leirillä ja sodassa ristiriitainen rakkaussuhde.

Kuudes mies jättää joitakin aukkoja tarinaansa. Onko tarina loppujenlopuksi traaginen, tarina ystävyydestä vai rakkaudesta? Kirja synnyttää siinä mielessä ristiriitaisia ajatuksia.

"-- ja maailma saa viimeinkin tietää, että kaikista suurin pelkuri olin minä." 

Olen aikaisemmin lukenut Boynelta teokset Tarkoin vartioitu talo ja Poika raidallisessa pyjamassa. Boynella on mukaansatempaavia tarinoita ja omaperäisiä ideoita tarinaan. Välillä Boynen kirjoitustyyli häiritsee itseäni ja tämä on ollut oikeastaan kaikissa näissä kolmessa teoksessa, jotka olen häneltä lukenut. Hän on eittämättä hyvä tarinankertoja, mutta hänen kielensä on jotenkin ehkä liiankin konstailematonta ja suoraa. Hän ei kuvaile asioita kovinkaan paljoa ja hänen kirjansa koostuu suureksi osaksi dialogeista. Kuudes mies on kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen ja pidin tästä esimerkiksi paljon enemmän kuin teoksesta Poika raidallisessa pyjamassa. Kuudes mies saavutti aivan erilaisen syvyyden. 

Kokonaisarvosana: 8

This is NOT a fashion blog.. but..

..but there's anyway few nice things. (; 

Elikkäs tässä joitakin pieniä turhuuksia alkukesältä.. 

Muodistahan en tiedä oikein mitään, yleensä käsiini päätyy asioita, jotka sopivat omaan makuun!

Oon kaivannut joitakin korollisia kesäkenkiä, kaappi kun lähinnä on täynnä ballerinoja ja muita matalia avokkaita.Brandosilta ostin noi Hilfigerin kiilakorkoavokkaat. Sain vielä aika edullisesti. Ovat myös erittäin hyvät jalkaan vaikka ovatkin melko korkeat. 

Itse olen aina panostanut meikkeihin. Halvat meikit eivät oikeasti levity nätisti ja pysy freeseinä koko päivää. Lancomen ripsarit on ihan mun lemppareita! Ostin tällä kertaa Doll Eyes ripsarin, sai samaan hintaan lahjapakkauksessa, silmänympärysvoide vaikuttaa myös erittäin hyvältä! 

Ehkä ihanin löytö ikinä! En ole ennen vielä ollut kirjautunut Huuto.nettiin, mutta tämän vuoksi sekin piti tehdä! Olen jo jonkin aikaa yrittänyt metsästää Burberryn hiuspantaa, niitä ei myydä oikein missään Suomessa ja uutena ne maksavat aika siirappia. Tää on ollut jo nyt ihan vakiokäytössä. Itsellä on pitkät hiukset, joita en jaksa koskaan laittaa, joten tämä tulee myös tarpeeseen! 

Joskus sitä miettii miksi ihminen on niin materialisti ja uudet asiat saavat niin onnelliseksi. Yliopistolla törmää paljon ihmisiin, jotka melkein syyllistävät ihmisiä liiallisesta materialismista, mutta itse en usko hetkeäkään etteikö kapitalismi olisi vienyt viimeisimmätkin ihmiset jo jossakin määrin mennessään jo aikapäiviä sitten. Kaikkea ei tarvitse aina ostaa ja saada, sitä on järkevämpääkin ehkä välillä opetella säästämään ja panostaa toisiin asioihin enemmän..Aina ei voi saada mitä haluaa ja ihmisellä toki pitää olla myös itsekuria. Itse olen nyt säästökuurilla, elokuussa suuntaan Luxembourgin suuntaan lomailemaan! 

Pahoittelen kirjoja koskevien blogimerkintyjen vähyyttä. Tämä neiti on pysynyt kovin kiireisenä koko alkukesän! Olen käynyt töissä, kirjoittanut graduani ja urheillut. Lisäksi viime viikon aikana aloitin taas kertaamaan tuota venäjää. Nopeasti se pujahtaa ulos mielestä! Mutta lukemistani kirjoista on myös merkintöjä tulossa, joten pysykää linjoilla! ;) Hyvää viikonloppua! 

Syömisen iloa!

 Painonhallinta ja syöminen ovat välillä mieltä askarruttavia kysymyksiä. Joskus vuosi sitten tein periaatepäätöksen että alan syömään hieman terveellisemmin. Perusterveellisesti olen siis syönyt aina, en ole nytkään syönyt varmaan kahteen vuoteen kertaakaan McDonald’sissa tai Hesburgerissa, en vaan voi sietää niiden makuja ja pidän kaikista eniten kotona laitetusta ruuasta. Mutta päätin että lisään hieman entisestään kasviksia ruuassani ja lisäksi ehkä suurin asia itselläni on herkkujen vähentäminen. Rakastan esimerkiksi karkkia ja jäätelöä yli kaiken! Tiedättekö sen tunteen kun joskus iskee ihan valtava makeannälkä tai napostelufiilis? Minä tiedän erittäin hyvin. Mutta tiedättekö vielä mitä? Tulin siihen tulokseen kun aivan ylitsepääsemätön makeannälkä iskee, että esimerkiksi vähän pehmeäksi kypsynyt päärynä on ihan älyttömän makeaa ja hyvää! Tai hunajameloni! Viime kesänä pakastin myös mansikoita. Tulin siihen tulokseen jossain vaiheessa että kun se napostelufiilis iskee että se on loppujen lopuksi ihan se ja sama mitä sitä sitten napostelee. Mieluummin sitten sitä päärynää. Pidän siis huolta, että jääkaapista löytyy aina hedelmiä ja vihanneksia.

Itse en tällä hetkellä oikein edes tiedä, mitkä tavoitteeni ovat. Jos haluan lihaksia ja kasvattaa lihasmassaa, se vaatii myös ruokaa. Itselläni tilanne on, että ihanne olisi jos vyötäröstä saisi vielä ehkä 2 kiloa pois, mutta lihasmassaa tilalle. Täytyy löytää se kultainen tie, että syö tarpeeksi, jotta jaksaa treenata ahkerasti ja lihakset kasvavat, mutta eivät liikaa ettei energiansaanti mene liikaa plussan puolelle. Sitten taas lihoo. Kuten sanottu, täytyy vain löytää se oma kultainen keskitie. Olen oppinut todella hyvin myös kuuntelemaan ja arvioimaan kroppaani. Oikeastaan koskaan en käy esimerkiksi vaa’alla. Näen peilistä hyvin nopeasti onko tullut kroppaan läskiä vai lihasta lisää vai onko painoa pudonnut.

Mutta olen harvassa asiassa kovinkaan ehdoton. En harrasta minkäänlaisia dieettejä. Ainoa dieetti tai ruokavalio on vain yksinkertaisesti seuraava: Syö terveellisesti ja kohtuudella. Kuuntele kroppaasi, se kertoo jo paljon. Lisäksi dieeteissä ei ole mitään järkeä koska ne kestävät vaan tietyn ajan. Mitäs sen jälkeen? Jos haluaa pysyä kunnossa niin pitää mielestäni lähteä siitä ajatuksesta, että miten voisin syödä laadukkaammin siten, että söisin niin koko lopun elämääni. Samoin liikunnan kanssa, tietyt asiat pitää ottaa lopullisesti mukaan omaan arkeen.

 En ole mikään personal trainer joten en tiedä miten kuuluisi syödä jos haluaa saavuttaa jotakin tiettyä tavoitetta, mutta omilla pienillä muutoksillani olen saanut muutaman kilon painoa pois, kuten tavoittelin mutta myös lihasmassaa, joka tietysti tavallaan tuo sitä painoa. Niin se läski katoaa ja lihakset kasvaa. ;)

Asioita helpottaa, että aidosti tykkää terveellisestä ruuasta. Ajattelematta ruuan terveellisyyttä valitsisin silti viikonlopun herkuiksi jonkun superhyvän ruokaisan salaatin, naudanlihaa, maustamatonta rahkaa, marjoja, hedelmiä ja neljän viljan puuroa.

En tiedä tuliko tästä kirjoituksesta esille päätä tai edes häntää, mutta pointtina on, että itse pyrin tekemään pysyviä elämänmuutoksia ja nautin aidosti terveellisestä ruuasta. Ja loppujen lopuksi elämänmuutokset eivät ole kuin omasta päättäväisyydestä kiinni!

Tulin salilta ja tein iltapalaa kun nälkä iski: banaania, pehmennyttä päärynää ja persikkaa. Todellä hyvää ja nopeaa iltapalaa. Eikä muuten jäänyt tippaakaan nälkä, vatsakin tuli vielä täyteen!