Alkuvuoden kuulumiset kuvina!

Kuten olen tässä ehkä vähän liikaakin sanonut niin tässä elämäntilanteessa lukeminen on harvinaista luksusta ja blogi on jäänyt vähän hiljaiseloon, joten tässä alkuvuotta kuvina! 

Kameran kanssa on tullut pyörittyä ja olen yrittänyt opetella sitä käyttämään! Lisäksi aurinkoista kevättä on kiva kuvailla! 

On ollut myös ihania auringonlaskuja, tätä kuvaa ei ole itseasiassa edes muokattu, värit onnistuivat muutenkin kivasti! 

Häävalmisteluja unohtamattakaan! Kutsut saatiin postiin tällä viikolla ja useammalta on tullut ihasteluja erityisesti sisälle tulostettujen "korttien" ansiosta. Itse yritin lisäksi miettiä käytännöllisestä näkökulmasta näitä! 

Kävin myös sovittelemassa vihkisormuskandidaatteja. Itselläni oli ehkä jonkinlainen visio ja olisin halunnut melko uniikkia, mutta niinhän siinä kävi, että joku vain sopi siihen sormeen ja siitä tuli vaan se fiilis! 

Häistä puheenollen, urheiluja unohtamatta! 

Nyt kun on ihanan keväistä niin olen vähän vaihtanut urheiluviikkoni aikataulua. Olen ottanut mukaan aamulenkit. Kolme kertaa viikossa siis reilu puolen tunnin aamulenkki, juosten siis. Ensin ajattelin että tää on ihan hullua, mutta siis kuudelta herääminen ja 6.20 lenkille lähteminen on aidosti todella virkistävää ja piristävää. Jaksan tämän jälkeen päivän töissäkin todella hyvillä energioilla! Illalla kyllä väsyttää melkoisesti. (-; Ruokavalioitahan en hirveästi mitään noudata, mutta olen yrittänyt tässä kevään korvalla vähän enemmän painottaa salaatteja ja jättää niitä naposteluja pois. Onhan tässä vielä melkoisesti matkaa, mutta toisaalta, tässä on myös aikaa. Olen todennut että vatsaa saa parempaan kuosiin, mutta jenkkikset eivät lähde sitten millään. Itse en kuitenkaan ole valmis vetämään rasvaprosenttia ruokavaliolla ihan älyttömästi alaspäin. Muoto sieltä pikkuhiljaa tulee lihaksiin. Hidashan tämä prosessi on kun teen tällaisella enemmän elämäntapaohjelmalla enkä ottamalla mitään älyttömiä ohjelmistoon, mitä en pystyisi täysipäiväisen työn ja opiskelun ohella tekemään myös tulevaisuudessa. Teen hyvillä fiiliksillä ja pääsääntönä se hyvä olo! Suosittelen niitä aamulenkkejä tähän! 

Mutta tämä lyhyesti, kaikista voisi varmasti turinoida vaikka kuinka! 

Top 6 mitä voit tehdä treenissä väärin

Tätä ollaan mieheni kanssa niin monta kertaa pohdittu. Sali-innostuksen voi tappaa noin tuhannella eri tapaa, koska sen voi tehdä tuhannella tapaa aivan väärin. 

1. Väärät liikkeet. 

Monesti salilla näkee ihan perusjannuja, jotka tekee kaikenlaisia hifistelyliikkeitä. Ei kannata ruveta mukamas kauhean prooksi ihan heti. Ihan perusliikkeet ja kaikista isoimpien lihasten treenaaminen on ihan fine ja niistä näkee tuloksia myös kaikista nopeiten, joka taas innostaa käymään salilla pidempään. Ensinnäkin omalla salillani näkee tyttöjen jostani syystä käyttävän todella usein laitetta, jossa voit tehdä sisä- ja ulkoreisiä.   Itselläni alkaa olemaan mukavasti jo jaloissa muotoa ja sisäreidetkin ovat tässä saaneet lihasta läskin sijasta, mutta koskaan en ole vielä treenannut pelkästään sisäreisiä. Se ei ole perusliike eikä siihen ole aikaa perustreenissä. Mieheni on käynyt viitisen vuotta salilla ja on erittäin lihaksikkaassa kunnossa eikä hän ole vielä koskaan tehnyt esimerkiksi kylkiä tai epäkkäitä. Näitä näkee myös perusjannujen tekevän todella usein. Ei kannata ruveta liian kunnianhimoiseksi, pärjäät ilmankin.

2. Väärät painot.

Varsinkin tyttöjen ongelmana tuntuu olevan se, että painoja ei osata laittaa tarpeeksi. Tämä toki myös riippuu siitä mitä tavoittelee; lihasta vai kestävyyttä. Sääntö numero 1: salilla käyminen ei ole jumppaa. Viimeksi taisin salilla kuulla tyttöporukan keskustelevan treenistään "Hei, kuinka monta sarjaa teen tässä taljassa?" "Tee neljä" "Ai no hyvä, sit mä voin tehdä nää pari ekaa sillai tosi kevyesti". EI.EI.EI. Aina pitää vetää täysillä ja sarjan viimeinen liike pitää mennä hampaat irvessä. Ellei näin ole, laita lisää painoa. Ja vaikka näin olisikin, voit laittaa siltkin melkein lisää painoa. Ei sitä kuulu tehdä tuhannen toiston sarjaa, niin kuin siellä jumpassa tehdään. Salilla tehdään lyhyitä sarjoja isommilla painoilla. Ainakin jos haluaa lihasmassaa. 

3. Huono tekniikka. 

Vakiohan on tietysti se että liikkeet tekee tekniikan puolesta aivan liian väärin. Jätkillä tää tuntuu liittyvän vahvasti siihen, että painoja on aivan älyttömästi liikaa. Hauiskäännössä selkä vääntyy älyttömälle mutkalle. Tai kyynärpäät huitovat ties missä. Itse opettelen uudet liikkeet aluksi välillä melkein ilman painoa ja sitten kun sujuu niin laitetaan ne painot. 

4. Käy siellä salilla kanssa. 

Salilla käyminen voi olla myös todella turhauttavaa eikä se kehity mihinkään jos siellä käy joskus ja jouluna. Sääntö numero 2: säännöllisyys. Siellä pitää käydä systemaattisesti, jotta siitä on mitään hyötyä. Lisäksi siellä pitää käydä tarpeeksi. Yhteen - kahteen kertaan viikkoon et voi millään saada niitä kaikkia perusliikkeitäkään treenattua. Itselläni kolmeen päiväänkin tekee vähän tiukkaa. 

5. Jaottele lihasryhmät eri päiville.

Omasta mielestäni ei ole mitään järkeä tehdä vähän kaikkea kun on siellä salilla. Samainen naisporukka eräs päivä salilla teki kaikki lihasryhmät läpi ja esimerkiksi jaloista ainoa liike oli takareisilaitteessa. Mitäh? Yksi reisiliike ja se oli takareisi? Sääntö numero 3: keskity. Ei kannata hosua vähän sinne tai tänne. Tee jalat omana päivänä, tee yläkropat jaoteltuna ainakin pariin päivään. Lisäksi eräs Personal Trainer meinasi, että naiset voisivat omistaa myös pepulle oman päivänsä. Kyllä naisella pitää muotoa olla! Ei kaikkia lihaksia yhteen kertaan. Tähän perustuu myös se, että siellä salilla pitää käydä useampi kerta viikossa. Et saa millään treenattua kaikkea kerralla eikä se ole optimaalistakaan. 

6. Syö!

Naiset eivät ainakaan usko tähän miesten mantraan "Bulkkii bulkkii", mut jos muotoa kroppaansa haluaa niin näinhän se taitaa mennä. Samainen Personal Trainer meinasi, että näin 50 kiloisena naisena itseni pitäisi saada melkein 2000 kaloria päivässä, jotta siitä jäisi jotakin lihasten kasvuunkin. Tämä on ihan hirveä määrä kaloreita. Lisäksi samainen PT kielsi kolme kertaa viikossa tekemäni juoksulenkit. Kulutan kaiken energian eikä lihasten kasvulle jää mitään. Syö kuitenkin siis terveellisesti eikä mitä vaan roskaa.

Nämä omia fiiliksia ja havaintoja siitä, mitä sitä välillä näkee. Perustyyppinä, joka on saanut itse todella yllättävänkin paljon lihasta näkyviin salilla, olen nämä havainnut. Asiat voivat mennä siis väärin todella monella tasolla. Siitä kuinka usein salilla käyt, minkälainen treeni sulla on, mitkä liikkeet teet, miten ne teet ja millä painoilla. 

"Yhtäkään treeniä en jätä väliin!" - Sitkeyttä vai epänormaalia?

..Tässäpä vasta kysymys. 

Tässä kesällä ja lomalla on paljon ollut kaikkia kivoja suunnitelmia, menoja ja lomarientoja, jotka ovat olleet aivan mahtavia. Mutta. Ne ovat myös harmittavasti häirinneet urheiluviikkojani. Sainkin oikeastaan mieheltäni pienen puhuttelun varmaan jo heinäkuun alussa loman alkaessa siitä kun ylistressasin siitä, kuinka tällä viikolla jää yksi salitreeni väliin sekä  pari aerobista treeniä. Taisin ottaa pienet yliöveristressit siinä sitten. Sain mieheltäni puhuttelun kuinka ei ole mitään järkeä ottaa asiasta itselleen yhtään ylimääräistä stressiä. 

Jäin kuitenkin vielä miettimään pienessä päässäni asiaa (minulla tuttuun tapaan mietin ihan liikaa asioita). Koska toisaalta jos otat oman treenaamisesi liian kevyesti ja otat sen asenteen että on tavallaan ihan ok jättää treeni väliin, niin silloinhan tulisi jätettyä vaikka kuinka usein treeni väliin? Millä sitä sitten motivoisi itseään laiskuuden iskiessä lähtemään sinne lenkille tai salille vääntämään kyykkyjä kun jalat tuntuvat jo etukäteen ihan spagetilta? Jotenkin itsen tulee sinne salille mentyä, koska sehän on päivän selvää että teen tietyn määrän treenejä salilla ja tietyn aerobisia viikossa. Ei sitä ruveta yksitellen miettimään no menenkö nyt vai en. Kuinkakohan monta kertaa sitä tulisi näin mentyä? Olen vähän kuin ohjelmoinut (okei kuulostaa tosi terveeltä :D) omaan päähäni et näähän treenit tehdään eikä sitä sitten enää mietitä sen enempää. 

Jos äskeisestä jää väärä fiilis niin treenaaminen ei tosiaankaan ole mitään pakkopullaa itselleni. Se on IHANAA! Työ stressaa, gradun kirjoittaminen stressaa - mikä on ihanampaa kuin lähteä tekeen kunnon hikinen treeni ja keskittyä vain täysillä siihen ja samalla puhdistaa pää kaikesta muusta. Lisäksi urheilu auttaa huomattavasti itselläni muutama vuosi sitten ongelmalliseksi muodostuneeseen migreeniin. Ennen makasin kolme päivää viikosta sohvalla sen takia kun migreeni oli ihan järjetön eikä vaan voinut tehdä mitään muuta. Nyt nekin ovat huomattavasti vähentyneet. Niitä ei tule enää edes joka viikko, mikä on ihan uskomatonta luksusta!  

Lisäksi asia on itselleni vain todella tärkeä. Tällaiselle namijätskipepulle siitä on muodostunut ihan uskomattoman tärkeä ja rakas harrastus. Saan sillä pidettyä ylistressaavan pääni kasassa. Lisäksi salilta on tullut uusia tuttuja ja kavereita. Aidosti nautin siitä vääntämisestä mitä salilla on kun hikivirraten painava tanko niskassa tehdään niitä kyykkyjä tai puserretaan selkälihaksia. Tai ollaan siellä lenkillä juoksemassa. Ja onhan se vielä kaiken lisäksi ihana nähdä oman itsensä kehittyvän! 

Ehkä sieltä alkaa pikkuhiljaa jotakin näkymään. Jos vielä selkäänkin sais vähän muotoa (:

Onko se siis tervettä stressata ja harmitella jo etukäteen kuinka ei ehdi tekemään tulevalla viikolla kaikkia treenejään? En tiedä, mutta itseäni se harmitaa. Ja lujaa. Olen ehkä vähän liikaa asian kanssa naimisissa, mutta se pyös pitää pääni kasassa. Lisäksi olen muutoinkin monessa muussakin asiassa sitä mieltä että ihmisellä pitää olla jotakin itsekuria ja ihmisten pitäisi aidosti tehdä enemmän töitä haluamiensa asioiden eteen eikä vain valittaa kuinka lihoo tai elämästä ei tuu mitään. Varmasti lihoo jos asialle ei tee mitään ja elämästä ei tuu varmasti mitään jos jumiutuu telkkarin ääreen. Valittaminen ei laihduta, sorry vaan guys. Eikä asia harmita mua sen takia että sillä tavallaan olisi oikeasti väliä jääkö randomisti kerran puolessa vuodessa yks treeni väliin. Se harmittaa kun se on vaan niin kivaa ja rentouttavaakin! Toki ovathan ne muutkin suunnitelmat kivoja. ;) 

Ruokavalioon täytyisi tässä tulevaisuudessa alkaa kiinnittää enemmän huomiota. Heinäkuussa tulikin täytettyä pakastin mansikoilla, mustikoilla (kiitos näistä ihanalle isälle), vadelmilla ja mustilla herukoilla. Niitä kelpaa mussuttaa talvella ja muistella kesää! Sorrun ehkä vähän liian helposti vieläkin niihin herkkuihin. :) 

Olen muuten tässä tätä kirjoittaessani kuunnellut Within Temptationin levyä Q music sessions. Levy koostuu cover- biiseistä. Sharon Den Adelin ääni on vaan niin ihana! 

- J

Ps. Sain eilen käsiini ensimmäisen osan The Complete Journals of L.M.Montgomery (Rubio & Waterston) ja se vaikuttaa aika ihanalta! Nyt pitäisi malttaa ehkä vähän pitää näppejään erossa siitä niin maisterin tutkintokin voisi joskus olla lähempänä!

Ylös, ulos ja juoksemaan! ... tai salille!

En olisi vielä pari vuotta sitten uskonut että mä näin hurahdan kaikkeen liikuntaan. Kun sen kerran ottaa aidosti elämäntavakseen, siitä ei voi vaan päästää irti. Enää sinne juoksulenkille ei tarvii lähteä fiiliksellä ”mitä pahaa mä olen tehnyt?!” vaan enemmänkin ajatuksella ”ihanaa, toimistopäivän jälkeen saan palkita itseni rentouttavalla juoksulenkillä!”. Ja kyllä – rankkakin lenkki on oikeesti rentouttavaa!

Monesti omat fiilikset siitä, miksi porukka kyllästyy liikuntaharrastuksiinsa kun niistä ei tule tuloksia tarpeeksi nopeasti on nimenomaan se, että urheilemaan ei lähdetä liikkumisen ilosta vaan siitä tuskasta minkä talven pullamössöily on tuonut mukanaan. Tavoitteita pitää olla, se ainakin motivoi itseä, mutta hampaat irvessä laihduttaminen ei ole se syy. Ilo, hyvä fiilis on paljon parempia motiiveja, jotka auttavat aidosti myös jaksamaan.

Itse aloitin urheilun harrastamisen juoksulla. En ole koskaan nuorenakaan harrastanut urheilua, lapsena itselläni oli sairaus jonka vuoksi en edes saanut osallistua koulun liikuntatunneille. Urheilu ei vain kuulunut elämäntapoihin. Lisäksi olin lapsena muutenkin yliruipelo niin kukaan ei hirveästi patistanutkaan. Juoksu oli kyllä heti mun juttu! Juoksen mieluummin maastossa, pohja on pehmeämpi ja ystävällisempi jaloille. Sitten kun vielä aikoinaan opin tuntemaan itseni ja sen, että ensimmäinen vartti oli varsinkin aluksi aina hirveää tuskaa, mutta sen jälkeenhän sitä kirmaa vaikka minne! Eli periksi ei saa antaa! Ei ole sanoja kuvaileen sitä fiilistä kun tulee tunnin juoksulenkiltä pirteäni ja energiaa puhkuen! Olo on kevyt ja kroppa tuntuu mukavan rasittuneelta.

Maisemia lenkkipolulta!

Oikeastaan vasta vajaa vuosi sitten aloitin salilla käymisen. Olin aina ajatellut että eihän sellanen painojen nostelu oo yhtään tälläsen ruipelon ihmisen juttu (ikää kertyessä toki jenkkikset sitä on kyllä ilmaantuneet.. MUR!) Mutta sekin oli ihan mun juttu! Lähdin liikkeelle sillä asenteella, että en odota mitään tuloksia, teen täysillä. Olin aina kuullut siitä kuinka varoitellaan siitä ettei kannata odottaa salilla tuloksia liian nopeasti. Olin ehkä varautunut syksyllä että ehkä toukokuussa voi hyvällä tuurilla jotain pientä näkyä. Ja päivänkakkarat! Parin kuukauden jälkeen reisiin oli selvästi tullut jo vähän muotoa (takareiden pyöreydestä ehkä huomasin ensin) ja samoin käsiin. Nyt mulla (edelleenkin hämmästelen mieheni kanssa että MULLA hei) on oikeesti hei habaa! Peppu pyöreempi ja kiinteämpi, reisilihas on näkyvissä, käsivarret on ehkä kehittyneet eniten. Viime aikoina olen myös huomannut selästä lihaksia ja samoin vatsalihakset alkavat pikkiriikkisen näkyä. Tää on tällaselle namipeppukansalaiselle iso juttu, joka ei edes vielä viisi vuotta sitten harrastanut mitään liikuntaa. Tosin olen ollut suhteellisen pieni aina, joten lähtötilanne ei ollut ihan kuin Tsernobylissä. Lisäksi tietysti vähän kropasta riippuu kuinka se vastaa liikuntaan.

 Innostun asioista helposti – mutta en luovuta. Olen tunnollisesti käynyt kolme kertaa viikossa salilla ja vähintään pari kertaa lenkillä. Yhdestäkään kerrasta en luovu, mutta en myöskään halua vetää hommaa överiksi. 6 kertaa viikossa treeniä on ehdoton maksimi viikossa raskasta liikuntaa itselle.Lisäksi aika ei vaan ratkee enempään. Työt ja opiskelut vievät tällä hetkellä myös paljon aikaa.

Tavoitteenani on kuitenkin lähinnä hyvä kevyt olo ja tyytyväisyys omaan kroppaan. Jossain vaiheessa sitä on kiitollinen toki myös siitä, että ei tarvitse enää illalla peilin edessä miettiä kuinka kiva olisi jos pepussa olisi vähän ryhtiä – nyt kun siinä on sitä! Kaikki vatsan turvotus ja muu on kyllä tipotiessään. Lisäksi ystävien kanssa käyminen salilla on ollut ihan paras juttu myös sosiaalisessa mielessä.

Iso juttu saliharrastuksen aloittamisessa on ollutkin nimenomaan saliseurani. Miehekäs seurani ovat opettaneet muutaman kultaisen neuvon salillakäymisestä. Ensinnäkin, sali ei ole jumppaa. Siellä ei vedetä pienillä painoilla tuhannen toiston sarjaa. Naisilla on yleensä ihan liian pienet painot. Lisäksi siinä touhussa pitää olla munaa, pieni kettuuntuneisuus ei oo ollenkaan pahasta. Toisekseen, sitten kun hapottaa niin muutama toisto menee naama irvessä vielä helposti kun vaan uskoo itseensä. Kolmanneksi, tekniikka on liikkeissä tosi tärkeää ettei riko paikkoja. Neljänneksi, ole säännöllinen. Ei ole mitään järkeä käydä silloin tällöin heiluttelemassa painoja. Pitää käydä säännöllisesti useamman kerran viikossa.

Mutta joo, tässä jotain ajatuksia. Sanottakoot vielä sen verran, että en ole mikään fitnesskansalainen, enkä väitä että olisin kaikissa näissä asioissa oikeassa. Nämä ovat asioita, joita minua viisaammat (ja isommat) kaverit ovat opettaneet ja mulle ne on toimineet. Olen tavallinen tyttö, joka vaan haluaa tuntea itsensä terveeksi ja onnelliseksi. Siinä liikunnanilosta seurauksena tulee vielä ihan mukava kroppa – joka on mukava piste iin päälle! (: