Kirjallisuutta Romanoveista ja Venäjän historiasta.

Ajattelin kirjoittaa lyhykäisyydessään tässä samalla muutamasta Romanoveja käsittelevästä tietokirjasta, joita on tullut luettua. Itseäni kiinnostaa Romanovien historia sekä Venäjän historia ylipäätäänkin. Olen kerännyt tähän joitakin ihan mielenkiintoisia kirjoja aiheesta. 

Stefano Papi: Romanovien koruaarteet 

..Eksyityipä käsiinki tällainenkin nide. Teos on lähinnä niille, jotka haluat sivu toisensa jälkeen ällistyä mittavista kruununjalokivistä, joita Romanoveilla on ollut. Kirjan keskiössä on suvun korut ja muut kruununjalokivet, mutta siinä samalla käydään hienosti läpi korujen ja niiden kantajien historiaa. Kirjasta saa irti vaikka sen vain selailisikin läpi ja lukisi kuvatekstit, mutta voi myös syventyä enemmän nimenomaan historiaan. 

Kirjan kuvat sekä nippelitiedot ovat ehkä mielenkiintoisinta kirjassa. Sitä jaksaa hämmästyä kuinka keisarillinen kruunu painoi jalokivineen 2,3 kiloa tai kuinka Romanovien kotkalla varustetussa valtikassa oleva Orlovin timantti painaa 189, 62 karaattia. Kirjan lopussa syvennytään myös siihen, mitä kruununjalokiville tapahtui ja kuinka osa niistä löytyi vasta vuonna 2008 Ruotsista Venäjän lähetystöstä tyynyliinaan sinetöitynä. Erinomainen teos, jos kruununjalokivet ja niihin kietoutunut historia yhtään kiinnostaa!

Jorma & Päivi Tuomi-Nikula:  Nikolai II - Suomen suuriruhtinas

Tuomi-Nikuloiden teos viimeisestä tsaarista ja hänen perheestään on mielenkiintoisesti kirjoitettu Suomen historian näkökulmasta. Näihin en ole ihan liikaa törmännyt. 

Teos linkittää Suomen historian tapahtumat Venäjän vallan aikana Nikolai II:n elämään ja kuinka tämän päätökset vaikuttivat myös Suomessa. Vuonna 1894 suomalaiset odottivat innolla ja olivat innoissaan uudesta tsaarista Nikolai II:sta, mutta loppujen lopuksi viimeinen tsaari sai lisänimen "Nikolai Verinen". 

Ylipäätään mielestäni Nikolai II:n tarina on surullinen. Mies, joka ei loppujen lopuksikaan olisi halunnut valtaan. Mies, joka ei sydämessään olisi halunnut pahaa kenellekään vaan oli hyvin perhekeskeinen mies. 

Edvard Radzinskin elämäkerrat Aleksanteri II, Nikolai II ja Rasputin 

Radzinski on venäläinen historoitsija, joka on kirjoittanut yllä mainittujen lisäksi suomennetunkin elämäkerran Stalinista. Tämäkin löytyy hyllystä, mutta en ole tähän ehtinyt vielä syventymään. 

Radzinski kirjoittaa hyvin tarkasti, mutta hänen teoksensa ovat myös melko paljon täynnä jo maailmaa kiertäneitä uskomuksia ja mysteereitä. Esimerkiksi Nikolai II:n loppupuoli on spekulaatiota jäikö jokin tsaariperheen lapsista henkiin ja miten tälle loppujen lopuksi kävi. Tämähän on jo tieteellisesti todettu, että kaikki viimeisen tsaariperheen jäsenet ammuttiin Jekaterinburgissa vuonna 1918. Kirja on julkaistu vuonna 1992 suomeksi ja DNA testeillä todettiin viimeistään vuonna 2007, että myös Aleksei ja Anastasian luut löydettiin vähän matka päästä muiden perheenjäsenten hautapaikasta Jekaterinburgista. Romanovien historia kiehtoo itseäni, mutta olen lopen kyllästynyt näihin spkekulaatioihin. 

Aleksanterin palatsi Pushkinissa ( Пушкин, Tsarskoje Selo, "Tsaarin kylä"), viimeisen tsaarin Nikolai II perhe viettiä täällä hyvin paljon aikaa ja joidenkin mukaan pitivät tätä eniten kotinaan kaikista palatseista. 

Radzinskin kirjat ovat viihdyttäviä ja kertovat Romanovien tarinaa mielenkiintoisesti, mutta kaikista faktoista en menisi vannomaan. Teoksista löytyy paljon vanhoja juoruja, mielipiteitä ja muita uskomuksia, mutta faktat jäävät ehkä hieman heikoiksi. Teoksissa on pyritty hakemaan viihteellisyyttä, mutta ne ovat silti mielestäni hieman raskaita esimerkiksi siksi, että tietysti historian henkilöitä venäjänkielisine nimineen vilisee sivuilla hyvin paljon ja näistä on vähän vaikea pysyä kärryillä. 

Lisäksi suosittelen Venäjästä ja venäjän kielestä kiinnostuneille teoksia Mustajoki: Kevyt kosketus venäjän kieleen ja Vihavainen: Opas venäläisyyteen. 

Lisäksi täältä pääset ihanaan Aleksanterin palatsia koskevaan nettisivustoon mikäli aihe ja palatsin historia lainkaan kiinnostaa! Itse olen myös käynyt Pushkinissa, joten saa kysyä paikasta jotakin enemmän jos haluaa. 

Kirjahyllystäni löytyy vielä tähän teemaan liittyen muutamia kirjoja, joten palaan aiheeseen tulevaisuudessa! 

K. Westö - Kangastus 38

Westön uusin teos, Kangastus 38 sijoittuu 1930- luvulla ja kertoo kahden kohtalon, Matildan ja Thunen tarinan. 

Milja Matilda Wiik on konttoristina asianajaja Claes Thunen pienessä toimistossa. Rouva Wiik hoitaa kaikki tehtävänsä moitteettomasti ja on aina ajoissa, mutta hänessä on jotakin erittäin mystistä. Tämä saa Thunen uteliaaksi. Thune itse on juuri eronnut vaimostaan ja hänen kiintopisteensä on hänen työnsä sekä Keskiviikkoklubi ystäviensä kanssa, jossa käydään läpi muun muassa ajan poliittista tilannetta. 

"Kangastus./ Kangastuksia maailma täynnä. / Koko aamu ja koko hänen elämänsä tuntuivat hauraalta kangastukselta."

Teoksessa on sekoitettu mysteeriä ja kahta toisistaan poikkeavaa ja toisensa kohtaavaa elämänkohtaloa. Teoksessa onkin kaksi tarinalinjaa, jotka on nivottu melko löyhästi yhteen. Kirjassa keskitytään Matildaan ja tämän alter egoon Miljaneitiin, joka supisee piruna Matildalle vietteleviä ajatuksiaan. Tässä onkin luotu vaihtelevat henkilöhahmot rouva Wiikille sekä Claes Thunelle, joka on asianajaja, herrasmies, mutta hieman myös säälittäväksi luotu tapaus. Mies, joka menetti vaimonsa parhaalle ystävälleen ja velloo eron katkeruudessa jonkin aikaa vielä eron jälkeen. 

Katkeruuden voi mielestäni nähdä helposti kirjan yhdeksi teemoista. Matildan menneisyys luo tälle syvän katkeruuden ja kostonhimon. Matildan kostonhimo luo kirjaan jopa trillerimäistä fiilistä, jos tätä haluaa näin lukea. Lisäksi asianajaja Thune on katkera elämälle. Vaimo lähti sekä asianajotoimisto ei tuota kovinkaan hyvin ja ystävätkin ovat varakkaampia kuin hän itse. 

Kirja myös Westömäiseen tapaan sijoittuu Helsinkiin, mutta tällä kertaa herättää eloon vuoden 1938 Helsingin. Ajan tunnelmaa Westö luo kaupunkikuvauksella sekä ottamalla mukaan ajan populäärikulttuuria. Lisäksi ajan poliittinen ilmapiiri on otettu kirjassa huomioon henkilöhahmojen kautta. 

"Joko tunsi koko Helsingin mutta ei oikein kuulunut mihinkään, jos sellainen ihminen nousi Stadionin torniin ja antoi katseensa kiertää yli Töölön ja eteläisten kaupunginosien, ja jatkoi sitten yli keskustan ja Sörnäisten ja Kallion ja muiden pohjoisten työläiskortteleiden, yli uusien esikaupunkien kuten Käpylä sekä itsenäisten huvilayhteisöjen kuten Kulosaari ja Munkkiniemi, hän saattoi nähdä suuren, nykyaikaisen kaupungin jossa oli monta sataatuhatta asukasta, kaupungin jossa nimettömyyden suojassa saattoi tapahtua sekä kauheita että ihania asioita". 

Kaiken kaikkiaan kirja oli yllättävän jännittävä eikä mielestäni tällaista ole ehkä samalla tapaa ennen nähty Westöltä. Itse olen melkein enemmän tykännytkin Westön uudemmasta tuotannosta selkeästi enemmän. Pidin kirjasta ja voin sitä kyllä suositella. Westöllä on joku oma kosketuksensa, jota en ole vielä saanut selville mikä se oikein on. Mutta tuntuu, että kuitenkin pidän siitä. 

Kokonaisarvosana: 9

K. Westö: Lang

Eräänä yönä kirjailija Konrad Wendell saa puhelun ystävältään Christian Langilta. Lang kuulostaa hätääntyneeltä ja puhelussa on Wendellin selkää karmiva sävy. Wendell kohtaa Langin ja näkee Langin kaulalla verenpunaisia jälkiä.

Westön 2002 julkaistu romaani Lang kertoo Christian Langin tarinan, joka on niin surullinen, karu ja tasaisesti alamäkeen kulkeva. Tarinan kertoo Langin ystävä, kirjailija Konrad Wendell, joka kirjoittaa romaania Langista. Lang on Westön kolmas julkaistu romaani, joka on päässyt kansainvälisen kirjallisuuspalkinnon IMPACT Dublinin vuoden 2007 longlistille. 

Langin alamäki alkaa Saritasta. Naisesta, johon Lang törmää pitseriassa ja he päätyvät viettämään yhteisen yön. Saritasta tulee Langille pakkomielle. Ilta illan jälkeen Langin on pakko lähteä etsimään Saritaa ympäri Helsinkiä. Hän löytää naisen ja tästä tarina vasta alkaa. Kirja on rakkaustarina, mutta samalla dramaattinen tarina ihmisten alennustilasta sekä heikkoudesta tehdä asioita omia tunteitaan vastaan. Tarinan keskiössä on hieman sääliä herättävä mies, joka vielä etsii omaa tarkoitustaan tässä maailmassa. Sekä tarina siitä kuinka ihmisellä on vaikeaa löytää omaa sisäistä rauhaa olla onnellinen. Melko alusta saakka on nähtävissä ettei Langin ja Saritan rakkaustarina pääty hyvin. 

Langin ja Saritan ensimmäisestä yhteisestä kesästä tuli kaunis ja lämmin. Jälkeenpäin Lang muisti kesäkuun ja heinäkuun pitkinä ja valoisina. Hän muisti pölyiset päviät jolloin he jutustelivat raukeasti ja kävivät Uimastradionilla ja Linnanmäellä Miron kanssa, ja hän muisti loputtomat yöt ja Saritan ruskettuneen ihon suolaisen ja hiekkaisen tuoksun ja hänen kannustavat lemmenhuutonsa jotka leikkasivat valkeaa yötä. 

Kuten kaikissa Westön teoksissa, miljöökuvaus on tarkkaa ja sijoittuu Helsinkiin. Odotan kirjastosta Westön uusinta romaania ja olen tässä odotellessa päättänyt tutustua Westön aikaisempaan tuotantoon. Itse en nostaisi tätä suosikikseni Westön teoksista, mutta oikeastaan en osaa määritellä yksinkertaisesti oliko kirja hyvä vai ei. Sanoisin, että oli se lukemisen arvoinen ehdottomasti. Jotenkin tarinaa pohtiessa tulee sellainen fiilis, etten pitänyt siitä, mutta kuitenkin suhteellisen intensiivisesti päädyin lukemaan kirjan. 

Kokonaisarvosana: 7

Top 6 mitä voit tehdä treenissä väärin

Tätä ollaan mieheni kanssa niin monta kertaa pohdittu. Sali-innostuksen voi tappaa noin tuhannella eri tapaa, koska sen voi tehdä tuhannella tapaa aivan väärin. 

1. Väärät liikkeet. 

Monesti salilla näkee ihan perusjannuja, jotka tekee kaikenlaisia hifistelyliikkeitä. Ei kannata ruveta mukamas kauhean prooksi ihan heti. Ihan perusliikkeet ja kaikista isoimpien lihasten treenaaminen on ihan fine ja niistä näkee tuloksia myös kaikista nopeiten, joka taas innostaa käymään salilla pidempään. Ensinnäkin omalla salillani näkee tyttöjen jostani syystä käyttävän todella usein laitetta, jossa voit tehdä sisä- ja ulkoreisiä.   Itselläni alkaa olemaan mukavasti jo jaloissa muotoa ja sisäreidetkin ovat tässä saaneet lihasta läskin sijasta, mutta koskaan en ole vielä treenannut pelkästään sisäreisiä. Se ei ole perusliike eikä siihen ole aikaa perustreenissä. Mieheni on käynyt viitisen vuotta salilla ja on erittäin lihaksikkaassa kunnossa eikä hän ole vielä koskaan tehnyt esimerkiksi kylkiä tai epäkkäitä. Näitä näkee myös perusjannujen tekevän todella usein. Ei kannata ruveta liian kunnianhimoiseksi, pärjäät ilmankin.

2. Väärät painot.

Varsinkin tyttöjen ongelmana tuntuu olevan se, että painoja ei osata laittaa tarpeeksi. Tämä toki myös riippuu siitä mitä tavoittelee; lihasta vai kestävyyttä. Sääntö numero 1: salilla käyminen ei ole jumppaa. Viimeksi taisin salilla kuulla tyttöporukan keskustelevan treenistään "Hei, kuinka monta sarjaa teen tässä taljassa?" "Tee neljä" "Ai no hyvä, sit mä voin tehdä nää pari ekaa sillai tosi kevyesti". EI.EI.EI. Aina pitää vetää täysillä ja sarjan viimeinen liike pitää mennä hampaat irvessä. Ellei näin ole, laita lisää painoa. Ja vaikka näin olisikin, voit laittaa siltkin melkein lisää painoa. Ei sitä kuulu tehdä tuhannen toiston sarjaa, niin kuin siellä jumpassa tehdään. Salilla tehdään lyhyitä sarjoja isommilla painoilla. Ainakin jos haluaa lihasmassaa. 

3. Huono tekniikka. 

Vakiohan on tietysti se että liikkeet tekee tekniikan puolesta aivan liian väärin. Jätkillä tää tuntuu liittyvän vahvasti siihen, että painoja on aivan älyttömästi liikaa. Hauiskäännössä selkä vääntyy älyttömälle mutkalle. Tai kyynärpäät huitovat ties missä. Itse opettelen uudet liikkeet aluksi välillä melkein ilman painoa ja sitten kun sujuu niin laitetaan ne painot. 

4. Käy siellä salilla kanssa. 

Salilla käyminen voi olla myös todella turhauttavaa eikä se kehity mihinkään jos siellä käy joskus ja jouluna. Sääntö numero 2: säännöllisyys. Siellä pitää käydä systemaattisesti, jotta siitä on mitään hyötyä. Lisäksi siellä pitää käydä tarpeeksi. Yhteen - kahteen kertaan viikkoon et voi millään saada niitä kaikkia perusliikkeitäkään treenattua. Itselläni kolmeen päiväänkin tekee vähän tiukkaa. 

5. Jaottele lihasryhmät eri päiville.

Omasta mielestäni ei ole mitään järkeä tehdä vähän kaikkea kun on siellä salilla. Samainen naisporukka eräs päivä salilla teki kaikki lihasryhmät läpi ja esimerkiksi jaloista ainoa liike oli takareisilaitteessa. Mitäh? Yksi reisiliike ja se oli takareisi? Sääntö numero 3: keskity. Ei kannata hosua vähän sinne tai tänne. Tee jalat omana päivänä, tee yläkropat jaoteltuna ainakin pariin päivään. Lisäksi eräs Personal Trainer meinasi, että naiset voisivat omistaa myös pepulle oman päivänsä. Kyllä naisella pitää muotoa olla! Ei kaikkia lihaksia yhteen kertaan. Tähän perustuu myös se, että siellä salilla pitää käydä useampi kerta viikossa. Et saa millään treenattua kaikkea kerralla eikä se ole optimaalistakaan. 

6. Syö!

Naiset eivät ainakaan usko tähän miesten mantraan "Bulkkii bulkkii", mut jos muotoa kroppaansa haluaa niin näinhän se taitaa mennä. Samainen Personal Trainer meinasi, että näin 50 kiloisena naisena itseni pitäisi saada melkein 2000 kaloria päivässä, jotta siitä jäisi jotakin lihasten kasvuunkin. Tämä on ihan hirveä määrä kaloreita. Lisäksi samainen PT kielsi kolme kertaa viikossa tekemäni juoksulenkit. Kulutan kaiken energian eikä lihasten kasvulle jää mitään. Syö kuitenkin siis terveellisesti eikä mitä vaan roskaa.

Nämä omia fiiliksia ja havaintoja siitä, mitä sitä välillä näkee. Perustyyppinä, joka on saanut itse todella yllättävänkin paljon lihasta näkyviin salilla, olen nämä havainnut. Asiat voivat mennä siis väärin todella monella tasolla. Siitä kuinka usein salilla käyt, minkälainen treeni sulla on, mitkä liikkeet teet, miten ne teet ja millä painoilla. 

K. Westö: Halkeamia

Westön teoksessa Halkeamia on koottu Westön kolumneja ja muita valikoituja tekstejä vuosilta 1986-211 ja tekstejä on valittu myös hieman teemoittain, löytyy tekstejä urheilusta, musiikista, moraalista, Suomesta, kieliasioista, kalastuksesta jne. Pääasiassa kirjaan on koottu lyhyitä kolumneja mutta sieltä löytyy myös muutama pidempikin teksti. 

Westön kolumneissa on mielestäni oikein nokkelia havaintoja elämästä ja hauskoja pohdintoja eri teemoista. Mielestäni tekstit olivat heti kirjan alussa parhaimpia ja selvästi muuttoivat tylsemmiksi loppua kohden. Tämä voi toki johtua ihan vain omista kiinnostukseni kohteista. Lopussa oli tekstejä urheilusta, mutta niisä ei mielestäni ollut sinällään mitään mielenkiintoisia pointteja. 

Westö kritisoi nykyelämän kiireellistä elämäntyyliä sekä asennoituu itse omaan vanhanaikaisuuteensa myös ihanan ironisesti. Westön teksien aihepiirien vaihtelevuus on kuitenkin iso plussa, mutta joissakin teksteissä argumentointi on hieman heikkoa. Eikä näistäkään teksteistä tietenkään puutu Helsinki -fiilistelyä! 

"Meitä vaivaa se, että rakensimme niin yksilö-, suoritus- ja menestyskeskeisen yhteiskunnan että yhteisöllisyys mureni. Meitä vaivaa se, että tämä yksilö- ja menestyskeskeisyys yhdistyy vanhaan perintöömme, joka kieltää itkemisen ja väsymisen ja luovuttamisen, on vain vaiettava, purtava hammasta ja pärjättävä." 

Pidän Westön tyylistä kirjoittaa, pidän myös yleensä Westön romaaneista melko lailla. Näissä kolumneissakin Westön kirjoitustyyli paistaa selkeästi läpi, mutta sanoisin kuitenkin että Westön romaanit ovat selkeästi parempia kuin Westön kirjoittamant kolumnit, jos nyt kerran vertailemaan lähdetään. 

Kaiken kaikkiaan, lukemisen arvoinen sekä teokseen on helppo tarttua, koska siitähän voi aina lukea vain muutaman kolumnin! ... Kohta kuitenkin huomaa, että niitä menikin samalla ahmaisulla useampi! 

Kokonaisarvosana: 7

Häätunnelmia osa 1. - Täydellinen hääpaikka!

Kaikki aina sanovat, että häissä on hirveä järjestäminen. Vielä se ei ole ainakaan iskenyt tänne. Ensi kesänä ollaan häät pitämässä ja vielä en ole oikein hahmottanut ainakaan missä se kaikki järjestelyn vaiva on. 

Hääpaikka varattiin kesäkuussa. Tiedossa on ihana vanha, pari vuotta sitten oikeastaan kokonaan pinnat remontoitu kartano keskellä metsää (kuitenkin 5 minuutin matkan päässä kirkosta ja oikeastaan pientä hiekkatietä ei ole kuin viimeinen kilometri). Lisäksi kartano on niin ihanasti remontoitu ja sinne on hommattu niin ihania kartanon arvokkuuteen ja tyyliin sopivia vanhoja tyyliteltyjä huonekaluja. Tapetit ja kristallikruunut ja kaikki sopivat siihen idylliin täydellisesti! Omistaja selittikin kun siellä kävimme, kuinka he varmaan vuoden kiertelivät kirpputoreja etsien näitä huonekaluja sinne. Lähdinkin siitä ajatuksesta, että haluan itsessään nätin paikan, koska en halua mitään jumppasalia tai seurataloa, joka pitää hirvesti koristella. En ole näpertelijätyyppiä kuin tiettyyn pisteeseen saakka. Ja tuota ihanaa kartanoa en halua edes peittää koristeluiden alle kun se on itsessään jo niin valloittava! 

Yläkerran komeroa myöten kartano on ihanasti sisustettu. Oveen oli liitetty kyltti "Mökötyshuone". 

Yhtä valtavaa tilaa kartanossa ei ole, mutta kaikki ruokailijat mahtuvat kartanon ruokasaliin samaan tilaan. Ohjelmaa tässä mahtuu vain rajallisesti järjestämään, mutta paikassa on muita ihania mahdollisuuksia. Ensinnäkin kartanossa on suuri piha-alue käytettävissä, jonne omistajat pystyttävät itse tanssilavan, jonka päälle tulee katos. Lisäksi kartanon pihassa on melkoisen suuri saunarakennus, jota saa myös vapaasti käyttää hyödykseen. Siellä on tilaa mahdollisille myöhäisillan juhlijoille saunoa sekä olla. Saunarakennuksessa on suuri tupa pöytineen. Lisäksi kartanossa on yläkerta, jossa on aulatila, pieni massiivipuinen baaritiski ja lisäksi 5 makuuhuonetta. Makuuhuoneet ovat myös sänkyjä, yöpöytiä ja lamppuja myöden sisustettu 100% kartanon tyylille uskollisesti. Varasimme itsellemme yläkerrasta nurkkahuoneiston, joka on muista huoneista erillään, ja jonka vieressä on vessa, sauna- ja suihkutilat. Ajattelin varata kyseisen vessankin vain morsiuskäyttöön. Saan levitellä sinne puuterointitarpeeni, jos täytyy välillä käydä ehostautumassa. ;) 

Hienoa tässä paikassa kaiken muun lisäksi oli se, että sen saa käyttöönsä perjantaina illalla ja sieltä pitää olla poissa sunnuntaina klo. 12.00 mennessä. Monissa paikoissa, joita tutkailin tuntui olevan ongelmana se, että juhlapaikalta pitäisi poistua jo 00-02. Kerran sitä häitä vietetään ja koko sydämestäni toivon, että juhlijat viipyisivät ja viihtyisivät mahdollisimman pitkään. Lisäksi huonoa ei ollut, että hääpaikka oli melkoisen edullinen. :) 

Pieneksi paikkakunnaksi, kartanolta 5 minuutin ajomatkan päästä löytyi myös hieno kirkko. Puukirkko on yllättävän näyttävä pienen paikkakunnan kirkoksi ja lisäksi on mukavaa ettei siirtymismatka ole pidempi. 

Mutta siis tässä ensimmäinen postaus omista "helpoista" hääjärjestelyistä, ehkäpä niitä tulee lisää tai ehkäpä niiden sävy muuttuu helposta vähän vähemmän helpoksi.. Se jää nähtäväksi! (;

Sunnuntaina kettiössä.. osa 2.

Innostuinpa taas nopeasti vähän väsäämään jotakin hyvää keittiössä sunnuntain iloksi. 

Tällä kertaa tuli tehtyä ihan niitä tavallisia leipomuksia, joita olen tehnyt noin tuhat kertaa jo aiemminkin. Nämä ovat ihan omia suosikkeja!

Omenaiset juustoteeleivät ovat ihania! Parhaimmillaan melkein uunista suoraan siten, että voi ihan sulaa päälle. Juustoteeleipien tekemiseen ei mene edes kuin 15min + 10min uunissa. Helppoa ja hyvää kuin mikä!

Omenaiset juustoteeleivät

4dl     vehnäjauhoja
2tl     leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
2-3rkl öljyä
2dl     maitoa
1dl     juustoraastetta
1dl     omenaraastetta
1tl     sokeria

1. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää raasteet jauhojen sekaan. Lisää lopuksi maito ja öljy. 
2. Painele ja taputtele käsin tasaiseksi n. sentin tai vähän alle paksuiseksi levyksi uunipellille leivinpaperin päälle.
3. Paista 225 astetta/n. 10min. 

Sitten.. Yksi suosikeistani myös. Olen tarjonnut näitä varmaan ystäville vaikka kuinka paljon ja aina näitä kehutaan. Nopea ja helppo resepti! Itselleni on myös käynyt kun välillä hienoisessa kiireessä olen näitä mokkapaloja leiponut että kaikki ei oikeastaan ole mennyt putkeen ja silti on onnistunut. Esimerkiksi unohdin kerran tuon 2 kahvikuppia maitoa kokonaan pois ja mokkapaloista tuli silti ihan hyviä. En edes tajunnut heti ensimmäistä palaa syödessä että niissä olisi jotakin kummallista. Eivät ehkä olleet ihan niin meheviä, mutta tuoreeltaan eroa ei huomannut. Tänään tässä huomasin että taisin laittaa epähuomiossa vehnäjauhoja vähemmän mitä piti.. Helppo ohje siis eikä pieni tunarointi haittaa. (:


Mokkapalat (eli rakkauden ruudut eli masaliisa eli tuuloman torttu? :D)

4         munaa

3kkp   sokeria
150g   sulatettua rasvaa
4,5 kkp venhäjauhoja
4rkl     kaakaota (tummaa)
3tl      leivinjauhetta
2kkp   maitoa
1tl      vanilliinisokeria

Kuorrutus:
0,5 pakettia tomusokeria
2rkl kaakaojauhetta
50g  sulatettua margariinia/voita
5-8rkl vahvaa kahvia
Nonparelleja

1. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi. Lisää munat ja vehnäjauhot, joihin on sekoitettu kaakao ja leivinjauhe sekä vanilliinisokeri. Lisää lopuksi myös sulatettu rasva.
2. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 175 astetta/ 20-30min.
3. Kun pohja on jäähtynyt, levitä kuorrutus piirakan päälle. Kuoruttuksen määrät ovat sinänsä vain suuntaa antavia, että se on myös vähän mutua et milloin kuorrutus on sopivan paksuista. Liian löysänä se valuu eikä pysy päällä ja taas liian tuhtina sitä on vaikea levittää siististi. Toisin sanoen kahvin ja tomusokerin määrä voi vaihdella ja sen oman tuntuman löytää vain tekemällä. 
4. Lisää lopuksi heti kuorrutteen levittämisen jälkeen nonparellit tai strösselit päälle. 
5. Leikkaa piirakka palasiksi vasta kun kuorrute on jähmettynyt tarpeeksi.