maanantai 19. elokuuta 2013

Agatha Christie - Eikä yksikään pelastunut (Kymmenen pientä neekeripoikaa)

Agatha Christien jännitysromaani Eikä yksikään pelastunut julkaistiin alkuperäiskielellä (And then there were none) vuonna 1939 ja suomennettiin jo vuonna 1940. Teos on edelleen yksi parhaista jännitysromaaneista, joille ei ole vertaista sen nokkeluudessa, oveluudessa ja jännityksessä. Se on myös yksi tunnetuimmista suljetun huoneen arvoituksia, mitä on kirjoitettu. 



Kahdeksan henkilöä kutsutaan lomailemaan Devonin rannikolla sijaitsevalle Neekerisaarelle. Vieraat kutsuneet herra ja rouva Owen eivät kuitenkaan ole saarella, vaan tulijoiden lisäksi saarella ovat vain palvelusväkenä herra ja rouva Rogers. Jokaisen vieraan makuuhuoneen seinällä on lastenloru kymmenestä pienestä neekeripojasta ja ruokasalin pöydällä on kymmenen pientä posliinista neekeripoikaa. Illallisen jälkeen palvelijat laittavat herra Owenin määräyksestä gramofonin soimaan, josta tuleekin puhetta, joka syyttää jokaista paikalla olevaa murhasta. 

"Kävi kymmenen pientä neekeripoikaa yhdessä pöytähän,
vaan yksi kun ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän.
Vietti yhdeksän pientä neekeripoikaa illan niin rattoisan,
vaan aamun tullen avaa vain silmänsä kahdeksan.
Lähti kahdeksan pientä neekeripoikaa onneaan etsimään,
yksi kun sille tielle jäi, joukko väheni seitsemään.
Ja seitsemän pientä neekeripoikaa sytykkeitä vuoli,
nyt kuusi on enää jäljellä, kun yksi heistä kuoli.
Sai kuusi pientä neekeripoikaa palloksi pesän harmaan,
vaan yhtä pisti mettinen, jäi jäljelle viisi varmaan.
Kun viisi pientä neekeripoikaa oikeutta halaa,
niin yksi silloin tuomittiin, vain neljä heistä palaa.
On neljä pientä neekeripoikaa merelle lähtenyt,
syö yhden ankka punainen, on heitä kolme nyt.
Käy kolme pientä neekeripoikaa nyt eläintarhan teitä,
kun yhden karhu kahmaisee, on kaksi enää heitä.
On kaksi pientä neekeripoikaa rannalla vierityksin,
kun toisen kuumuus korventaa, on toinen ypöyksin.
Vaan yksi pieni neekeripoika ei kestänyt yksinään,
hän meni, hirtti itsensä, ei jäljellä yhtäkään."
- Agatha Christie

Nopeasti huomataan, että lasten loru alkaa pitämään pelottavan paljon paikkansa. Ei ole mielestäni spoilausta sanoa, että kirjassa tapahtuu kymmenen murhaa ja yhden näistä kymmenestä on oltava syyllinen, koska saari on suljettu ja sinne ei ole voinut päästä kukaan muu. 

Loppuratkaisu on yllätyksellinen ja tarinan juoni rakennetaan erittäin taitavasti. Kirjasta on vaikea analysoida kauhean tarkkaan, koska sen hienous on sen yllättävissä juonenkäänteissä ja loppuratkaisussa. En halua pilata uusilta lukijoilta tämän taidokkaan kirjan lukunautintoa. 

Kirjan nimi on vaihdellut vuosien varrella. Vuonna 1939 alkuperäiskielellä kirja julkaistiin nimellä Ten little niggers ja suomessa 1940 nimellä Eikä yksikään pelastunut. Suomessa kirja julkaistiin nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa vuosina 1968-2003, jolloin se vaihdettiin takaisin Eikä yksikään pelastunut, koska neekeri -sana nähdään myös rasistisena. Britanniassa teoksen nimi vaihdettiin vasta vuonna 1985 nimeen And Then Then There Were None (tämä nimi vastaa aika hyvin suomennettua nimeä Eikä yksikään pelastunut). Tämä tulee oikeastaan lasten runon englannin kielisen version viimeisestä säkeestä: "One little soldier boy/ left alone;/He went and hanged himself/ And then there were none". 

Tiivistettynä teos on ajaton klassikko, jota ei voi olla suosittelematta kaikille. Voin melkein luvata, että pidät taatusti kirjasta! Itse olen lukenut kirjan varmaan ainakin kahteen kertaan. 



4 kommenttia:

  1. Eikä yksikään pelastunut on Agatha Christien kirjoista se, joka on jäänyt parhaiten mieleeni. Minäkin haluaisin lukea tämän joskus uudelleen, sillä viime lukukerrasta on varmaan kymmenisen vuotta. Marple-kirjat ja Poirot-kirjat sekoittuvat päässäni, joten en oikein muista, mistä niistä olen pitänyt erityisen paljon, mutta tämä erottui ehdottomasti joukosta. Tietysti tässä ei ole Marplea eikä Poirotiakaan, mutta olihan Christiellä joitakin muitakin kirjoja, joissa ei kumpaakaan ollut eivätkä ne ole niin hyvin mieleeni jääneet.

    VastaaPoista
  2. Itse luin kans kirjan uudestaan nyt hiljattain, kun olin myös lukenut sen joskus yli kymmenen vuotta sitten ja muistikuvat olivat aika hataria. Itsellä menevät kans aika paljon noi Marpet ja Poirotin kirjat sekaisin päässä. Idän pikajunan arvoitus on ehkä Christien laajasta tuotannosta toinen mikä on jäänyt selkeämmin mieleen. Siinä seikkailee myös Hercule Poirot. Mieheni taisi sanoa tästä Eikä yksikään pelastunut, että oli paras jännitysromaani/dekkari minkä on ikinä lukenut, kun hän on enemmän lukenut juuri dekkareita.

    VastaaPoista
  3. Sain kirjan luettua n. 10 minuuttia sitten, ja pakkohan se on tulla kertomaan tuntemuksistaan. Ensiksikin: ihan friikki kirja! Tuntui, että itseään oli vedetty kaiken aikaa höplästä - ja silti kaiken olisi voinut päätellä! Erittäin viisas kirja! Suosittelen kaikille!

    Mutta jos tämän sanotaan olevan dekkareiden eliittiä niin... voi olla, että jätän tutustumatta kyseiseen genreen sen enempää. Se pitää sanoa, että olen itse aloitteleva kirjoittaja, ja seuraava kirjani on juoneltaan pelottavan samanlainen - siinä ihmisiä on 9 tai 10, ja juoni kulkee samaan tyyliin. Pakko väsätä vähän juonta, ettei syytetä plagiaatiksi!

    VastaaPoista
  4. Niinpä, ratkaisu on kuitenkin aika yllättävä! Mutta siis muista Christien teoksista sen verran, että ne ovat suhteellisen samanlaisia, esimerkiksi toinen tunnettu Christien teos Idän pikajunan arvoitus on suhteellisen samalla idealla. Kuitenkin mielestäni tässä juonta ja tunnelmaa rakennetaan hienosti.

    Lisäksi monissa dekkareissa tuntuu olevan ongelmana se, että mielestäni juonta ja jännitystä monesti rakennetaan hienosti, mutta jotenkin kuitenkin loppuratkaisu on aina vähän "läsähtänyt".

    VastaaPoista