John Boyne - Kuudes mies

" Oli kuin olisimme kuolleet jo ennen kuin edes lähdimme Englannista. Ja kun minua ei tapettukaan, kun minä olin yksi onnekkaista.. niin, meidän makuusalissamme oli kaksikymmentä miestä. Kaksikymmentä poikaa. Ja meitä palasi vain kaksi. Eräs joka tuli hulluksi ja minä. Se ei tarkoita että hän ja minä olisimme selviytyneet. Minä en usko selviytyneeni. Minua ei ehkä ole haudattu ranskalaiselle pellolle, mutta siellä minä viipyilen. Henkeni ainakin viipyilee. Minä ajattelen että hengitän ja siinä kaikki. Ja hengittämisen ja elossa olemisen välillä on vissi ero. "

Sodan loputtua syksyllä 1919 Tristan Sadler matkustaa Lontoosta  Norwichiin palauttamaan sodassa tutustumansa miehen William Bancroftin siskoltaan Marianilta saamia kirjeitä. Kirja lähtee liikkeelle siitä kun Tristan matkustaa ja tapaa Williamin sisaren. Tästä lähtee liikkeelle surullinen tarina takautuvasti muutamaa vuotta aikaisemmin alkaen koulutusleiristä Aldershotissa päättyen siihen kun Tristan on 81 –vuotias.

Vuonna 2011 julkaistu ja nyt keväällä 2013 suomennettu Boynen Kuudes mies sijoittuu ensimmäiseen maailmansotaan ja kertoo Tristan Sadlerin tarinan. 1910- luvulla ei ole helppoa olla epäsovinnainen ja haluta erilaisia asioita. Perheensä hylkäämä Tristan värväytyy sotilaaksi 17 –vuotiaana valehtelemalla ikänsä. Koulutuksessa hän tutustuu William Bancroftiin, joka nukkuu koulutuksessa viereisessä sängyssä. En usko ihan hirveästi paljastavani liikaa kirjasta sanomalla, että Williamin ja Tristanin välille kehkeytyy leirillä ja sodassa ristiriitainen rakkaussuhde.

Kuudes mies jättää joitakin aukkoja tarinaansa. Onko tarina loppujenlopuksi traaginen, tarina ystävyydestä vai rakkaudesta? Kirja synnyttää siinä mielessä ristiriitaisia ajatuksia.

"-- ja maailma saa viimeinkin tietää, että kaikista suurin pelkuri olin minä." 

Olen aikaisemmin lukenut Boynelta teokset Tarkoin vartioitu talo ja Poika raidallisessa pyjamassa. Boynella on mukaansatempaavia tarinoita ja omaperäisiä ideoita tarinaan. Välillä Boynen kirjoitustyyli häiritsee itseäni ja tämä on ollut oikeastaan kaikissa näissä kolmessa teoksessa, jotka olen häneltä lukenut. Hän on eittämättä hyvä tarinankertoja, mutta hänen kielensä on jotenkin ehkä liiankin konstailematonta ja suoraa. Hän ei kuvaile asioita kovinkaan paljoa ja hänen kirjansa koostuu suureksi osaksi dialogeista. Kuudes mies on kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen ja pidin tästä esimerkiksi paljon enemmän kuin teoksesta Poika raidallisessa pyjamassa. Kuudes mies saavutti aivan erilaisen syvyyden. 

Kokonaisarvosana: 8

Boyne - Poika raidallisessa pyjamassa

Bongasin eilen alehyllystä pokkarin jonka sitten luin sohvan nurkkaan päästyäni parissa tunnissa. (: 

Boynen 2006 julkaistu kirja ’Poika raidallisessa pyjamassa’ on ”Aus-vitsiin” sijoittuva tarina kahden 9 –vuotiaan pojan ystävyydestä yli erilaisten maailmojen sekä myös konkreettisen keskitysleirin rajojen.

Kirjan takatekstissä todetaan, että tarinasta ei kannata tietää mitään etukäteen, jotta ei paljastu liikaa. Olen itse asiassa yhtämielinen tämän kanssa ja yritän mahdollisimman vähän paljastaa mitään oleellista juonikuviosta.

Toisesta maailmansodasta ja natseista on tehty hirveän suuri määrä elokuvia ja myös kirjoja. Niin tositarinoihin perustuvia kuin mielikuvituksenkin tuotteita. Tämä myös asettaa aina tietyt odotukset. Näkökulma kirjassa on kuitenkin erilainen ja muista aiheeseen liittyvistä tarinoista poikkeava. Tarina kerrotaan 9 –vuotiaan, hieman naiivin pojan silmin. Lukijalle jää tulkittavaksi aukot, joita pieni poika ei vielä ymmärrä itse päätellä. Lisäksi tarinoita kaiken kestävästä ystävyydestä ja rakkaudesta on paljon ja näillä on myös helposti vaarana lähteä liian siirappisiksi ja liikaa elämää suuremmiksi. Tästä tarinasta sellaista fiilistä ei kuitenkaan jää. Ystävyydestäkin kuultaa hyvän perheen pojan kiltteys ja lapsen viattomuus.

Asetelma kirjassa on mielenkiintoinen ja itselläni oli suuret odotukset. Kuitenkin tarina jää osittain hieman kevyeksi, ottaen huomioon kuinka surullinen ja suuri aihe myös fiilistasolla on. Tämä johtuu myös nimenomaan kirjaan valitusta näkökulmasta. Se on tarkoituksella naiivi, mutta syvyyttä olisi voitu tavoittaa ehkä ottamalla mukaan enemmän moniulotteisuutta. Poika kuulee kaikenlaista natsisotilaiden vieraillessa talossa, mutta ei ymmärrä kaikkea. Tämä olisi mahdollistanut lukijalle enemmän ulottuvuuksia.

Itse olen lukenut jo koulussa Anne Frankin päiväkirjan, jossa osa karmivuudesta tulee sen aidosta luonteesta. Se on aidosti tytön päiväkirja, joka on elänyt sitä elämää. Siinä on kuitenkin löydettävissä samanlaista naiiviutta. Voisin uskaltaa jopa sanoa, että jos pidit Anne Frankin päiväkirjasta, pidät myös tästä kirjasta. Kirja sopii myös mielestäni nuorelle lukijalle aiheeseen tutustumisena. Kirja on erityisen helppolukuinen ja sinällään mukavan konstailematon ja yksinkertainen. Helppolukuinen eikä liian karmiva kuitenkaan nuoremmallekin lukijalle. Kirjaa on myös arvosteltu sen liian kevyestä otteesta vakavaan asiaan. 

Kuitenkin tarina on liikuttava. Loppu on kaunis ja kylmä samaan aikaan.

”Bruno huomasi yhä pitävänsä Shmuelin kättä omassaan, eikä mikään koko maailmassa olisi saanut häntä irrottamaan otettaan.”

Elokuvaversiokin kirjasta on tehty, saa nähdä minkälaisen fiiliksen se tuo tullessaan! 

-J