I. Remes: Omertan liitto

Ilkka Remeksen uusimmassa dekkarissa Tuomo ja Riikka Saari joutuvat keskelle Euroopan pankkikriisiä, EU:n korruptiota ja mafiaa. Dekkarin teema on jälleen kerran ajankohtainen ja itsessään jo mielenkiintoinen. 

Sijoitusasiantuntija Tuomo Saari hyödyntää EU virkailijana työskentelevältä vaimoltaan Riikaltaan saamaa sisäpiiritietoa arvopaperikaupoista. Tieto onkin väärä ja Tuomolla on neljä päivää aikaa korjata virheensä ja saada kasaan 50 miljoonaa euroa. Tämä johdattaa Tuomon selvittämään totuuden Riikan italialaisen esimiehen korruptoituneesta toiminnasta. 

Ilkka Remes on perehtynyt EU:n toimintaan ja hän on taustoittanut teostaan sanomalla, että Omertan liiton tekeminen avasi hänen silmänsä EU:n suhteen. Hän on aikaisempina vuosina kannattanut Euroopan unionia peruskansalaisen tavoin, mutta huomasi kuitenkin Brysselin vaietusta puolesta löytyvän väärinkäytökset, salaiset operaatiot, korruptio, laittomat kotietsinnät ja mafiakytkökset. 

Todellinen EU on hätkähdyttävän kaukana kuvasta, joka siitä on propagandalla luotu. Tavallisesti joudun kärjistämään ja provosoimaan synnyttääkseni draamaa. Nyt jouduin lieventämään ja jättämään tarinasta pois asioita, jotka olisivat tuntuneet liian yliampuvilta ja epäuskottavilta fiktioon. Niistä kokoan ehkä tietokirjan. - Ilkka Remes Omertan liittoa taustoittavassa tiedotteessaan kotisivuillaan.

Remes on kirjaa varten myös tutkinut Euroopan unionin pääarkkitehdin Jean Monnetin elämää. 

Käsissäni oleva Omertan liitto on mielestäni yksi parhaista Remeksen tekemistä dekkareista. Aihepiiri on kiinnostava ja siihen on pureuduttu syvälle. Aikaisemmin Remeksen ongelmana on ollut jännityksen rakentaminen ja loppuratkaisun lässähtminen, mutta tässä nämä eivät tule esille eivätkä ole ongelma. Jännitystä on paikoin rakennettu erittäin hyvinkin. Kirja ei ole myöskään liikaa tehty elokuvakäsikirjoitusmaisesti, kuten osa aikaisemmista teoksista. Kirja etenee paremman rytmin mukaisesti ilman lyhyitä dialogeja. 

Teoksesta löytyvät kaikki perusremeksen ainekset: Bryssel, kansainvälinen draama ja suomalaismies. Tällä kertaa kuitenkin tarinan sankari, sijoitusneuvoja Tuomo Saaren hahmoon on kuitenkin vähän edes yritetty rakentaa ristiriitaisuutta. Tämä tekee tarinasta uskottavamman kun tarinan suomalaissankari ei ole puhtoistakin puhtoisempi. Ristiriitaisuutta voisi kyllä olla enemmänkin. Juonenkäänteet etenevät uskottavasti ja pitää lukijan hyvin otteessaan. 

Kokonaisarvosana: 8

Small things

Taas vähän kuvapainotteista postausta.. Testailin vähän uutta kameraani ja osa kuvista on vähän vanhempia, joita olen räpsinyt iPhonella. Ihanaa joulun odottamista! 

Isoisäni äidin virkkaama kahvikuppi, se on mielestäni aika symppis! Lisäksi kristalliset lasit perin isoäitini kuoltua. 

Viime joulun joululahja, Pentikin tuikkukippa! 

Ostin tänä syksynä Michael Korsin wristletin. Todellä kätevä, käytän lompakkona. Sisällä on korteille taskut sekä iPhone 5 sopiva puhelintasku. Todella kätevä ottaa töissä vain laukusta lounaalle mukaan! Ja toimisi varmasti hyvänä pienenä iltalaukkunakin kun mahtuu sopivasti vähän käteistä, parit kortit ja puhelin. 

Italiasta tuodut turistikrääsämaskit! 

Tänä syksynä myös tein jo piiitkään haaveilemani hankinnan! Louis Vuittonin Speedy 30 Damier Ebene -laukun! Laukku on IHANA! Laukkuhan maksaa ihan siis älyttömiä oravanhäntiä kaupassa uutena ja itselläni kävi tuuri että ystävälläni oli jäänyt laatikkoon käytännössä käyttämättömäksi tämä laukku ja sain mukavalla alennuksella laukun ihan vielä uudelta tuoksuvana! 

Sain myös ihanan jouluiset Sininkan korut! Tummanpunaisia korviksia käytän lähes päivittäin ja kaulakorukin on tosi helppo heittää bleiserin ja paidan kanssa tai villamekon kanssa. Hanki täältä omasi!

Matkakuume myös iskee päälle ja jos saisin päättää niin lähtisin joululomalla ihanaan talviseen Pietariin! Kuvia voi ihailla täältä. Mutta ehkäpä ensi vuonna! Pietari on vain yksi kyllä uskomattomista paikoista! 

J.R.R. Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin

Hobitti eli sinne ja takaisin on Tolkienin 1937 alkuperäiskielellä julkaistu teos. Alunperin Tolkien kirjoitti kirjan vain omille lapsilleen eikä odottanut sen saavan sen suurempaa suosiota tai tarkoittanut sitä oikeastaan edes julkaistavaksi. Tarinan tapahtumat sijoittuvat ajallisesti ennen Taru Sormusten Herrasta -trilogiaa. Kirja toimiikin vähän esitarinana tälle trilogialle ja Hobitissa esimerkiksi Bilbo löytää sormuksen. Tosin tämä tarina on vähän erilainen mitä Tolkien myöhemmin kirjoitti Taru Sormusten Herrasta -trilogiaan. 

Hobitti kertoo kotiaan ja rauhaa rakastavan hobitin Bilbo Bagginssin tarinan Konnusta ylös lohikäärmevuorelle. Bilbo on kääpiöitäkin pienempi olento, joka rakastaa hyvää ruokaa ja elämän mukavuuksia. 

"Mutta minulla ei ole aikaa puhaltaa savurenkaita tänä aamuna. Minä etsin jotakuta mukaan seikkailuun jota olen järjestämässä, eikä ketään tahdo löytyä." 

"Ei varmaan hevin löydykään täältä meiltäpäin! Me olemme yksinkertaista hiljaista väkeä eivätkä seikkailut ole minua varten. Ikäviä ja epämukavia hankkeita joista on vain häiriötä. Hyvässä lykyssä myöhästyy päivälliseltä." 

Loppujen lopuksi Bilbo päätyy mukaan seikkailuun yhdessä Gandalf -velhon kanssa ja kolmentoista kääpiön kanssa. Kääpiöt ovat matkalla etsimään ja valtaamaan takaisin aarretta ja kotivuortaan Yksinäistä vuorta, Ereboria. Matkalla sattuu ja tapahtuu kiperiä ja jännittäviä tilanteita, jossa Bilbon neuvokkuus tulee tarpeeseen. 

Hobitti on aika perinteinen fantasiaseikkailu. Löytyy kääpiöitä, velho, haltioita, örkkejä ja lohikäärme. Kirjan tunnelma on myös mielestäni hyvin kepeä. Hobitti on myös melko suoraviivainen tarina ja sarja pieniä seikkailuja. Lopussa olisin myös odottanut hieman mehustelua lohikäärmeen kanssa taistelusta, mutta tämä sivuutettiin suhteellisen kevyesti.   

Bilbon henkilöhahmo myös kehittyy kirjan myötä. Aluksi Bilbo on hieman laiskanpulskea hobitti joka päätyy seikkailuun mukaan vastahankaisesti. Seikkailu kuitenkin imaisee hänet sisäänsä ja kotiin palattuaan hän ei ole enää entisensä. 

Tolkienin vahvuus on mielestäni tämän mielikuvitusmaailman luomisessa ja kaikissa hänen kirjoissaan (joita olen tähän mennessä lukenut) on sama mielikuvitusmaailma Keski-Maa, jossa samat suvut ja sukutarinat tulevat esille. Esiemerkiksi en voi olla ihailematta hänen keksimiään paikkojen ja henkilöhahmojen nimiä. Nimet sopivat kantajilleen ja ovat mielestäni erityisen hyvin keksittyjä. Muutoinkin kirjoista kuultaa läpi kuinka omistautunut Tolkien oli tämän maailmojen luomiseen. 

Vaikka en halua verrata Hobittia Taru Sormusten Herrasta -trilogiaan, koska trilogia on ihan vailla vertaa, mutta jos olet lukenut Taru Sormusten Herrasta -trilogian niin Hobitti on tunnelmaltaan hyvin erilainen kirja. Monesti Hobitti on luokiteltu jopa lastenkirjaksi ja lapsilleenhan Tolkien kirjan kirjoittikin. Kirja sopii kuitenkin hyvin luettavaksi kaikille ja suosittelenkin kirjaa lämpimästä sen erilaisuuksista huolimatta, jos on tykännyt muistakin Tolkienin kirjoista.

Olen myös nähnyt molemmat elokuvat Hobitista ja Hobitin toisesta osasta voit lukea  Leffamaisterin arvostelun täältä. 

Kokonaisarvosana: 8

Nuori ja vastavalmistunut - mitä ihmettä nyt teen?

Pahoittelut pienestä radiohiljaisuudesta - erityisesti kirjojen suhteen. Täysipäiväinen työ ja siihen päälle treenit + gradun kirjoittaminen vie melkoisen lohkon elämästä tällä hetkellä! Mutta innolla täällä odotetaan joulua, kirjalahjoja ja aikaa lukea!

Olen jo pitään pyöritellyt mielessäni korkeakoulutettujen ja muiden opiskelijoiden työllisyysasioihin. Teen itse rekrytointeja eräässä kansainvälisessä yrityksessä ja olen aika paljon tekemisissä korkeakouluopiskelijoiden ja vastavalmistuneiden kanssa. Välillä tuntuu oikeastaan surulliselta. Taloustilanteessa ei ole edelleenkään juhlimista ja jo työkokemustakin kerryttäneitä korkeakoulutuksen omaavia henkilöitä on työttömänä, miten siinä sitten pärjäät vastavalmistuneena niiden rinnalla? 

Tässä omaa näkemystäni. 

Ole nöyrä. Kukaan ei halua töihin ylimielistä työntekijää, joka ei ole valmis tekemään mitään oman asemansa alla olevaa työtä. Lisäksi jos työmarkkinatilanne näyttää huonolta etkä saa niitä oman alasi töitä, niin jousta! Ota jotakin työtä mitä saat. Eräs  opintojensa loppupuolella oleva insinööriopiskelija oli ottanut CV:stään pois työnsä lehtienjakajana. "Kun se on niin noloa". Ei ei ei ei. Takaisin se sinne! Se ei ole noloa. Se kertoo asenteestasi. Et ole nirso töiden suhteen ja sinulle on tärkeää saada elantosi ja päästä pois kotisohvalta, vaikka juuri sitä unelmatyötä ei olisikaan tarjolla. Lisäksi monet häpeävät siivoustyötä. Miksi? Se näyttää todella hyvältä CV:ssä!

Älä odota liikoja ja ole maltillinen. Erään arvostetetun korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö kyseli messuilla minulta mitä työmahdollisuuksia meillä olisi. Kysyin minkälaisista töistä hän olisi kiinnostunut. Vastaus kuului "asiantuntijatehtävistä". No ensinnäkin, tämä ei kerro vielä mitään. Toiseksi, odota viisi vuotta. Et voi olla vastavalmistunut ja päästä suoraan asiantuntijatehtäviin. Mikä asiantuntija se silloin olisi? Surullinen ilmiö sinällään, mutta oma koulutuksenikin on käsittänyt lukuisen määrän johtamisen ja organisaation strategian kursseja, mutta näihin tehtäviin menee vuosia ennen kuin olet siellä. Tämä on hämäävää. Monet korkeakouluopiskelijat eivät ymmärrä, että työelämässä pitää kuitenkin kerryttää sitä substanssiosaamista. Et voi olla henkilöstöjohtaja, jos et ole koskaan työskennellyt henkilöstöhallinnossa jollakin alemmalla portaalla.

Toinen ilmiö, mikä hämää varsinkin korkeakouluopiskelijoita. Liiton suosituspalkat. Vastavalmistuneen diplomi-insinöörin suosituspalkka on TEKin mukaan esimerkiksi 3500e/kk. Erittäin harvoista duuneista saat tätä vastavalmistuneena. Suosituspalkat ovat ihan överiyläkanttiin. Realitycheck!

Profiloidu. Sinun pitää profiloida itsesi. Kaikilla on oltava joku juttu millä erotut muista hakijoista. Ja tämä erottuva tekijä on jokin mikä liittyy osaamiseesi, taustaasi eikä persoonallinen tervehdys työhakemuksessasi (älä yritä liikaa - epätoivon haistaa). Tämä voi olla tietty suuntautuminen ja osaaminen esimerkiksi kesätöiden kautta. Itse olen kovaa vauhtia profiloitumassa henkilöstöalalle. Sitä ennen olin vain hyvin yleisestä  koulutuksesta (johtaminen/organisointi) tuleva loppuvaiheen opiskelija, joka ei tiennyt okein sitä omaa juttua. Sinulla pitää olla päämäärä ja miksi haluat kehittyä. Jokin suunta urallasi jo yllättävän varhaisessa vaiheessa. Jos olet tehnyt omalta alaltasi vähän tuota ja vähän tätäkin niin älä hätkähdä jos työhaastattelussa joku töksäyttää että "no mikä sua oikein sit kiinnostaa kun olet pomppinut sinne sun tänne". Työnantajat haluavat kuitenkin aina sitoutuneita työntekijöitä. 

Josta päästään seuraavaan. Ole innostunut ja motivoitunut omasta jutustasi. Sen huomaa hyvin nopeasti haastattelussa (vaikka sinulla ei olisikaan omalta alalta työkokemusta) kuinka paljon olet omaan juttuusi innostunut ja kuinka paljon sinulla on siitä innostusta ja osaamista. Ne ovat ihan parhaita haastatteluja kun toinen on ihan intoa piukassa omasta alastaan. Tässä myös huomaa myös sen eron, jonka eräs DI -ystäväni sanoi että huomaa useasti esimerkiksi (anteeksi yleistys, näin ei tietenkään aina) nais- ja miesinsinöörien kesken. Naiset osaavat kyllä kaiken, mitä he ovat saaneet imettyä opiskeluistaan aiheesta. Miehet eivät aina ehkä kaikkea ole oppineet kirjoista, mutta he ovat innostuneita tekniikasta ja he ovat olleet sen parissa tekemisissä siitä lähtien kun oppivat suunnilleen kävelemään. Oma diplomi-insinöörini kotona on lapsesta saakka purkanut ja koonnut asioita ja ollut yleisesti asioista kiinnostunut. Viimeksi hän taisi purkaa iPhoneni (vaihtoi siihen näyttöä) ja hän oli ihan omassa elementissään tätä tehdessään, kun purki ja pipersi puhelimeni parissa, voitteko uskoa?! (Itse saatoin olla hieman huolestunut kun ihana puhelimeni oli miljoonassa osassa pikkuisine ruuveinen keittiönpöydällä - mutta hei, nyt on uusi näyttö ja toimii!) Osaaminen ei rakennu vain sen 4-5 vuoden aikana siellä koulunpenkillä vaan myös harrastuneisuudestasi. Toiset ovat imeneet koko ikänsä tietoa tältä innostavalta alalta. 

Arvosta duunareita. Tässä taloustilanteessa täytyy sanoa, että monilla duunareilla riittää paljon paremmin töitä kuin korkeakoulutetuilla. Ja mielestäni duunareita arvostetaan aivan liian vähän. Näitä työntekijöitä tarvitaan aina ja heidän työnsä on erittäin arvokasta. Nykyään koulutuksen arvostus on muutoinkin laskenut, koska esimerkiksi hyvin moni on käynyt korkeakoulun. Tämä on kärsinyt jonkinlaisen inflaation. Mitä kuitenkin arvostetaan on se, että olet ammattilainen omassa jutussasi. Turhaan hakee korkeakoulututkintoa arvostuksen vuoksi. Hanki ammattitaitoa! Ja lisäksi jos olet korkeakouluopiskelija ja esimerkiksi opiskelet rakennusinsinööriksi niin mene sinne raksalle! Älä nirsoile! 

Monet myös karttavat "pätkätöitä". Inhottava sanakin jo! En väitä etteivätkö toiset yritykset ihan laittomasti ja surutta ketjuta lyhyitä määräaikaisia (jotka btw katsotaan toistaiseksi voimassaoleviksi jos riitautat asian), mutta älä myöskään karta näitä määraikaisia työsuhteita. Hyvin yleistä on, että ensin työntekijä otetaan määräaikaiseen työsuhteeseen. Tai hyvin usein näkee, että työntekijä menee yritykseen tekemään jotakin lyhyttä projektia. Nämä työtarjoukset kannattaa aina ottaa vastaan. Kun näytät hyvän asenteen ja osaamisesi niin yllättäen näille sitten alkaa löytyä niitä töitä pidemmäksikin aikaa. Sitten olisi tarjolla seuraava projekti ja jossakin vaihessa saat sen "vakityöpaikan". 

Älä kuitenkaan myöskään masennu. Kyllä se unelmatyöt sieltä vielä tulee kun maltat odottaa. Malta aloittaa ns. pohjalta ja alemmalta tasolta, mitä saatoit odottaa ja hyvät tyypit etenevät tästä aina. Sinun täyty vain näyttää kyntesi ja osaamisesi että sinusta on vaikka mihin! Ei sitä voi kukaan tietää ennen kuin olet sen näyttänyt. 

Tässä siis viimeaikaisia fiiliksiä, mitä ajatuksia itsellesi tästä tulee? 

Kirjallisuutta Romanoveista ja Venäjän historiasta.

Ajattelin kirjoittaa lyhykäisyydessään tässä samalla muutamasta Romanoveja käsittelevästä tietokirjasta, joita on tullut luettua. Itseäni kiinnostaa Romanovien historia sekä Venäjän historia ylipäätäänkin. Olen kerännyt tähän joitakin ihan mielenkiintoisia kirjoja aiheesta. 

Stefano Papi: Romanovien koruaarteet 

..Eksyityipä käsiinki tällainenkin nide. Teos on lähinnä niille, jotka haluat sivu toisensa jälkeen ällistyä mittavista kruununjalokivistä, joita Romanoveilla on ollut. Kirjan keskiössä on suvun korut ja muut kruununjalokivet, mutta siinä samalla käydään hienosti läpi korujen ja niiden kantajien historiaa. Kirjasta saa irti vaikka sen vain selailisikin läpi ja lukisi kuvatekstit, mutta voi myös syventyä enemmän nimenomaan historiaan. 

Kirjan kuvat sekä nippelitiedot ovat ehkä mielenkiintoisinta kirjassa. Sitä jaksaa hämmästyä kuinka keisarillinen kruunu painoi jalokivineen 2,3 kiloa tai kuinka Romanovien kotkalla varustetussa valtikassa oleva Orlovin timantti painaa 189, 62 karaattia. Kirjan lopussa syvennytään myös siihen, mitä kruununjalokiville tapahtui ja kuinka osa niistä löytyi vasta vuonna 2008 Ruotsista Venäjän lähetystöstä tyynyliinaan sinetöitynä. Erinomainen teos, jos kruununjalokivet ja niihin kietoutunut historia yhtään kiinnostaa!

Jorma & Päivi Tuomi-Nikula:  Nikolai II - Suomen suuriruhtinas

Tuomi-Nikuloiden teos viimeisestä tsaarista ja hänen perheestään on mielenkiintoisesti kirjoitettu Suomen historian näkökulmasta. Näihin en ole ihan liikaa törmännyt. 

Teos linkittää Suomen historian tapahtumat Venäjän vallan aikana Nikolai II:n elämään ja kuinka tämän päätökset vaikuttivat myös Suomessa. Vuonna 1894 suomalaiset odottivat innolla ja olivat innoissaan uudesta tsaarista Nikolai II:sta, mutta loppujen lopuksi viimeinen tsaari sai lisänimen "Nikolai Verinen". 

Ylipäätään mielestäni Nikolai II:n tarina on surullinen. Mies, joka ei loppujen lopuksikaan olisi halunnut valtaan. Mies, joka ei sydämessään olisi halunnut pahaa kenellekään vaan oli hyvin perhekeskeinen mies. 

Edvard Radzinskin elämäkerrat Aleksanteri II, Nikolai II ja Rasputin 

Radzinski on venäläinen historoitsija, joka on kirjoittanut yllä mainittujen lisäksi suomennetunkin elämäkerran Stalinista. Tämäkin löytyy hyllystä, mutta en ole tähän ehtinyt vielä syventymään. 

Radzinski kirjoittaa hyvin tarkasti, mutta hänen teoksensa ovat myös melko paljon täynnä jo maailmaa kiertäneitä uskomuksia ja mysteereitä. Esimerkiksi Nikolai II:n loppupuoli on spekulaatiota jäikö jokin tsaariperheen lapsista henkiin ja miten tälle loppujen lopuksi kävi. Tämähän on jo tieteellisesti todettu, että kaikki viimeisen tsaariperheen jäsenet ammuttiin Jekaterinburgissa vuonna 1918. Kirja on julkaistu vuonna 1992 suomeksi ja DNA testeillä todettiin viimeistään vuonna 2007, että myös Aleksei ja Anastasian luut löydettiin vähän matka päästä muiden perheenjäsenten hautapaikasta Jekaterinburgista. Romanovien historia kiehtoo itseäni, mutta olen lopen kyllästynyt näihin spkekulaatioihin. 

Aleksanterin palatsi Pushkinissa ( Пушкин, Tsarskoje Selo, "Tsaarin kylä"), viimeisen tsaarin Nikolai II perhe viettiä täällä hyvin paljon aikaa ja joidenkin mukaan pitivät tätä eniten kotinaan kaikista palatseista. 

Radzinskin kirjat ovat viihdyttäviä ja kertovat Romanovien tarinaa mielenkiintoisesti, mutta kaikista faktoista en menisi vannomaan. Teoksista löytyy paljon vanhoja juoruja, mielipiteitä ja muita uskomuksia, mutta faktat jäävät ehkä hieman heikoiksi. Teoksissa on pyritty hakemaan viihteellisyyttä, mutta ne ovat silti mielestäni hieman raskaita esimerkiksi siksi, että tietysti historian henkilöitä venäjänkielisine nimineen vilisee sivuilla hyvin paljon ja näistä on vähän vaikea pysyä kärryillä. 

Lisäksi suosittelen Venäjästä ja venäjän kielestä kiinnostuneille teoksia Mustajoki: Kevyt kosketus venäjän kieleen ja Vihavainen: Opas venäläisyyteen. 

Lisäksi täältä pääset ihanaan Aleksanterin palatsia koskevaan nettisivustoon mikäli aihe ja palatsin historia lainkaan kiinnostaa! Itse olen myös käynyt Pushkinissa, joten saa kysyä paikasta jotakin enemmän jos haluaa. 

Kirjahyllystäni löytyy vielä tähän teemaan liittyen muutamia kirjoja, joten palaan aiheeseen tulevaisuudessa! 

K. Westö - Kangastus 38

Westön uusin teos, Kangastus 38 sijoittuu 1930- luvulla ja kertoo kahden kohtalon, Matildan ja Thunen tarinan. 

Milja Matilda Wiik on konttoristina asianajaja Claes Thunen pienessä toimistossa. Rouva Wiik hoitaa kaikki tehtävänsä moitteettomasti ja on aina ajoissa, mutta hänessä on jotakin erittäin mystistä. Tämä saa Thunen uteliaaksi. Thune itse on juuri eronnut vaimostaan ja hänen kiintopisteensä on hänen työnsä sekä Keskiviikkoklubi ystäviensä kanssa, jossa käydään läpi muun muassa ajan poliittista tilannetta. 

"Kangastus./ Kangastuksia maailma täynnä. / Koko aamu ja koko hänen elämänsä tuntuivat hauraalta kangastukselta."

Teoksessa on sekoitettu mysteeriä ja kahta toisistaan poikkeavaa ja toisensa kohtaavaa elämänkohtaloa. Teoksessa onkin kaksi tarinalinjaa, jotka on nivottu melko löyhästi yhteen. Kirjassa keskitytään Matildaan ja tämän alter egoon Miljaneitiin, joka supisee piruna Matildalle vietteleviä ajatuksiaan. Tässä onkin luotu vaihtelevat henkilöhahmot rouva Wiikille sekä Claes Thunelle, joka on asianajaja, herrasmies, mutta hieman myös säälittäväksi luotu tapaus. Mies, joka menetti vaimonsa parhaalle ystävälleen ja velloo eron katkeruudessa jonkin aikaa vielä eron jälkeen. 

Katkeruuden voi mielestäni nähdä helposti kirjan yhdeksi teemoista. Matildan menneisyys luo tälle syvän katkeruuden ja kostonhimon. Matildan kostonhimo luo kirjaan jopa trillerimäistä fiilistä, jos tätä haluaa näin lukea. Lisäksi asianajaja Thune on katkera elämälle. Vaimo lähti sekä asianajotoimisto ei tuota kovinkaan hyvin ja ystävätkin ovat varakkaampia kuin hän itse. 

Kirja myös Westömäiseen tapaan sijoittuu Helsinkiin, mutta tällä kertaa herättää eloon vuoden 1938 Helsingin. Ajan tunnelmaa Westö luo kaupunkikuvauksella sekä ottamalla mukaan ajan populäärikulttuuria. Lisäksi ajan poliittinen ilmapiiri on otettu kirjassa huomioon henkilöhahmojen kautta. 

"Joko tunsi koko Helsingin mutta ei oikein kuulunut mihinkään, jos sellainen ihminen nousi Stadionin torniin ja antoi katseensa kiertää yli Töölön ja eteläisten kaupunginosien, ja jatkoi sitten yli keskustan ja Sörnäisten ja Kallion ja muiden pohjoisten työläiskortteleiden, yli uusien esikaupunkien kuten Käpylä sekä itsenäisten huvilayhteisöjen kuten Kulosaari ja Munkkiniemi, hän saattoi nähdä suuren, nykyaikaisen kaupungin jossa oli monta sataatuhatta asukasta, kaupungin jossa nimettömyyden suojassa saattoi tapahtua sekä kauheita että ihania asioita". 

Kaiken kaikkiaan kirja oli yllättävän jännittävä eikä mielestäni tällaista ole ehkä samalla tapaa ennen nähty Westöltä. Itse olen melkein enemmän tykännytkin Westön uudemmasta tuotannosta selkeästi enemmän. Pidin kirjasta ja voin sitä kyllä suositella. Westöllä on joku oma kosketuksensa, jota en ole vielä saanut selville mikä se oikein on. Mutta tuntuu, että kuitenkin pidän siitä. 

Kokonaisarvosana: 9

K. Westö: Lang

Eräänä yönä kirjailija Konrad Wendell saa puhelun ystävältään Christian Langilta. Lang kuulostaa hätääntyneeltä ja puhelussa on Wendellin selkää karmiva sävy. Wendell kohtaa Langin ja näkee Langin kaulalla verenpunaisia jälkiä.

Westön 2002 julkaistu romaani Lang kertoo Christian Langin tarinan, joka on niin surullinen, karu ja tasaisesti alamäkeen kulkeva. Tarinan kertoo Langin ystävä, kirjailija Konrad Wendell, joka kirjoittaa romaania Langista. Lang on Westön kolmas julkaistu romaani, joka on päässyt kansainvälisen kirjallisuuspalkinnon IMPACT Dublinin vuoden 2007 longlistille. 

Langin alamäki alkaa Saritasta. Naisesta, johon Lang törmää pitseriassa ja he päätyvät viettämään yhteisen yön. Saritasta tulee Langille pakkomielle. Ilta illan jälkeen Langin on pakko lähteä etsimään Saritaa ympäri Helsinkiä. Hän löytää naisen ja tästä tarina vasta alkaa. Kirja on rakkaustarina, mutta samalla dramaattinen tarina ihmisten alennustilasta sekä heikkoudesta tehdä asioita omia tunteitaan vastaan. Tarinan keskiössä on hieman sääliä herättävä mies, joka vielä etsii omaa tarkoitustaan tässä maailmassa. Sekä tarina siitä kuinka ihmisellä on vaikeaa löytää omaa sisäistä rauhaa olla onnellinen. Melko alusta saakka on nähtävissä ettei Langin ja Saritan rakkaustarina pääty hyvin. 

Langin ja Saritan ensimmäisestä yhteisestä kesästä tuli kaunis ja lämmin. Jälkeenpäin Lang muisti kesäkuun ja heinäkuun pitkinä ja valoisina. Hän muisti pölyiset päviät jolloin he jutustelivat raukeasti ja kävivät Uimastradionilla ja Linnanmäellä Miron kanssa, ja hän muisti loputtomat yöt ja Saritan ruskettuneen ihon suolaisen ja hiekkaisen tuoksun ja hänen kannustavat lemmenhuutonsa jotka leikkasivat valkeaa yötä. 

Kuten kaikissa Westön teoksissa, miljöökuvaus on tarkkaa ja sijoittuu Helsinkiin. Odotan kirjastosta Westön uusinta romaania ja olen tässä odotellessa päättänyt tutustua Westön aikaisempaan tuotantoon. Itse en nostaisi tätä suosikikseni Westön teoksista, mutta oikeastaan en osaa määritellä yksinkertaisesti oliko kirja hyvä vai ei. Sanoisin, että oli se lukemisen arvoinen ehdottomasti. Jotenkin tarinaa pohtiessa tulee sellainen fiilis, etten pitänyt siitä, mutta kuitenkin suhteellisen intensiivisesti päädyin lukemaan kirjan. 

Kokonaisarvosana: 7