Yann Martel: Piin elämä

 Yann Martelin Piin elämä on uskomaton kertomus nuoresta intialaispojasta, joka elää samassa pelastusveneessä bengalintiikerin kanssa 227 vuorokautta. Pii Patel kertoo uskomattoman tarinansa haaksirikkoutuneen laivan yhtiön edustajille ollessaan sairaalassa.

Kirja koostuu oikeastaan kolmesta osasta. Ensimmäisessä osassa päähenkilö Pii muistelee hänen lapsuuttaan Intiassa. Tässä taustoitetaan hänen nimensä tarinaa ja kerrotaan hänen uskonnollisesta taustastaan joka on melko polyteistinen, hän on näet samalla hindu, muslimi ja kristitty. Toinen osa koostuu Piin selviytymisseikkailusta Tyynellävaltamerellä ja kolmas osio koostuu siitä, kun hän kertoo Japanilaisille viranomaisille tarinaansa ja kun he eivät usko tätä, hän kertoo toisen tarinan.

Erityisesti kirjan alussa on paljon melko syvällistäkin – ehkä jo jopa filosofista -  pohdintaa luonnosta ja uskonnosta. Ajatukset ovat paikoittain hyvin herätteleviäkin ja havainnot tuntuvat mielenkiintoisilta. Tästä huolimatta ja ehkä juuri tämän vuoksi kirjan ensimmäiset 100 sivua tuntuvat suhteellisen tahmaisilta ja ajoittain jopa tylsiltä. Olin nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan trailerin ennen kirjan lukemista ja lisäksi kirjan takatekstinkin perusteella kirjasta oli jo tiedossa sen pääidea. Poika, pelastusvene ja tiikeri. Yli 100 sivun jälkeen jo ihmettelin missä vaiheessa pelastusvene ja haaksirikko tulevat kuvioihin.

Kun tarina pääsee vihdoin vauhtiin, se on hyvin viihdyttävää luettavaa. Tarina on mielestäni kerrottu pilke silmäkulmassa olematta varsinaisesti sen enempää humoristinen. Tarinaan sisältyy hyvin raakoja ja elämän tosiasiat kohtaaviakin kohtia.

Parasta koko kirjassa on mielestäni sen loppu, joka kyseenalaistaa oikeastaan koko tarinan. Loppu jätetään siis melko avoimeksi. Lopuksi, kun laivayhtiön edustajat eivät suostu uskomaan Piin aluksi kertomaa tarinaa orangista, hyeenasta, seeprasta ja bengalintiikerista, hän kertoo toisen tarinan. Laivayhtiön edustajat haluavat uskottavan tarinan Tsimtsum – laivan uppoamisesta, jonka he voivat kertoa yhtiölle. Näin ollen Pii kertoo tarinan, jossa on eläimien sijasta hänen äitinsä, laivan kokki ja merimies. Tämä tarina kertoo ihmisten julmuudesta ja raakuudesta.

Tarinasta voi päätellä selvät yhtäläisyydet aiempaan tarinaan, joka sisälsi eläintarhan eläimet. Kirjan lopusta saisi hyvin pitkänkin analyysin aikaiseksi, mutta yritän olla kertomatta kaikkea tässä, jotta säilyisi edes vähän lukunautinto niilläkin, jotka eivät ole kirjaa vielä lukeneet. Kuitenkin kirjan luettuaan voi kysyä, mitä todella pelastusveneessä tapahtui ja mikä oli Piin suhde Richard Parkeriin, tiikeriin?

En lähde arvioimaan kirjasta tehtyä elokuvaa, mutta näin sen myös heti kirjan luettuani. Elokuva oli ihan hyvä, mutta selvästi jälleen Hollywood- versio kirjasta. Elokuva karsi syvällisimmät ja raaimmat kohdat tarinasta pois. Mutta elokuvakokemuksessakin tarinan loppu oli ehdottomasti parasta antia.

Lukukokemus oli siis kokonaisvaltaisesti arvioituna erilainen ja juuri tämän vuoksi hyvä. Martel osoittaa myös olevansa hyvä kirjailija ja tarinankertoja. Kirja on ilmestynyt jo vuonna 2001 englanniksi Kanadassa, mutta suuremman suosion se tosiaan sai ko. elokuvan myötä. Martelil on julkaissut tähän mennessä kolme muutakin romaania.

Kokonaisarvosana: 9